Siirry pääsisältöön

Lapsi ja Kuu

Sanoin Fanny Churberg -jutussani:
Viekää lapset kuutamokeikoille. Pienetkin! Kuu paistaa jopa kivikaupungissa.
Luontoelämykset jäävät mieleen loppuiäksi, ja kauneus ruokkii mieltä.

Kuu oli aina läsnä omassa lapsuudessani.

Muistan peltoaukean hanget täydenkuun valossa, kun piti mennä huusiin, navettaan tai saunaan. Kesällä iltapesu saattoi tarkoittaa uintia kuunsillalla.

Isompana pistin sitkeltä, kun isä kylvi käsin vakasta. Siis merkkasin pienillä oksilla, mihin saakka jyvät lensivät. Tyyntyneen kevätillan vaalea Kuu seurasi työntekoa – tuulisella säällä kylvö ei onnistunut.

Harva asuu järven rannalla tai voi muuten hoitaa kuutamoelämäänsä arkitoimien ohessa.

Soisin kuitenkin mahdollisuuden sekä aikuisille että lapsille.

Kahden viikon päästä huljuu pilvissä kultainen kiekko. Jos hyvin käy, taivas on selkeä ja täysikuu loistaa
kuin tallilyhty pojan unisen
niin kuin Einari Vuorelan runossa, josta kuva on jäänyt mieleen.

Kommentit