Aamulyhyet

Ennen heittäydyin kymmeneltä sänkyyn ja makasin kuuteen asti kuin lautakasa. Nykyään moinen onnistuu harvemmin. Tämän talven katkonaiset unet alkoivat maalla. Luulisi, että monin tavoin uinuva kirkonkylä vetelee hirsiä yöt läpeensä. Vaan katin kontit, jopa vanhukset kukkuvat aamuun. Stadissa pihavalo tunkee sisälle. Kun lamppu vaihdetaan, uusi on aina tehokkaampi kuin entinen. Toistakymmentä vuotta ilta-aamu-ilta-aamua saattaa edelleen kummitella aivoissa. Työvuorot rikkoivat luontaisen rytmin, johon on vaikea palata, kun kapakassa käyneiden saapumiseriä riittää pikkutunneille. Kirkasvalomies sanoo kaksivaiheisia öitä kaamosunettomuudeksi. Pitkillä pimeillä nukutaan melkein kellon ympäri, mutta kahteen otteeseen: ensin iltayö kunnon unta, sitten pari kolme tuntia valvomista ja aamun korvalla taas makeat unet. Pahimpina aikoina kuvaus täsmää minuun. Otan asian rauhallisesti. Vuorokausirytmi tasaantuu kevään mittaan. Nukahtamishetki siirtyy yrittämällä noin varti...

Maalla vanhan torin seutu lumosi kuin satumetsä. Keskustaa halkovan kadun lyhtypylväisiin oli hankittu uudet jouluvalot: kirkkaita hopeanvaaleita tähtiä tai lumihiutaleita. Toria ympäröivien puiden oksat oli koristettu yltä päältä pienin lampuin – hopeankirkkaita nekin. Jos muistan vihreän vuodenajan oikein, puut ovat lehmuksia. Että oli nähty sellainen vaiva. Tulin kaupasta sakeassa, tyynessä lumisateessa sinisen hetken aikaan enkä malttanut olla kiertämättä toria useaan kertaan. Valaistut puut olivat talven kaunein näky.

Talvi kattaa maan kuin kuolinsanoma iloisen illan – – Muistan Hannu Niklanderin runon, kun Siperian hyytävä ilma lähtee säätieteilijöiden kartoilla Suomeen päin. Runoilijalla on sana hallussa. Juuri tuolta minusta tuntuu. Ennätyspakkaset Helsingissä Alin lukema, jonka olen nähnyt mittarissa omin silmin, on –38°. Elettiin tammikuuta 1987. Asuin puutalossa Oulunkylän ja Käpylän välillä. Jonain yönä heräsin viluun ja tallustin uteliaisuuttani keittiön puolelle katsomaan mittaria. Lisäsin paksun villapaidan yöpuvun päälle ja menin äkkiä takaisin sänkyyn. Apua, täällä jäätyy kuin kärppä Seuraavalla viikolla havahduin keskellä yötä siihen, että palelin todella. Olin hirmupakkasten innoittamana ostanut sisälämpömittarin ja kiinnittänyt sen nuppineulalla seinäpahviin. Kun ojensin käteni peiton alta ja valaisin taskulampulla mittaria, se näytti +10°. – Ulkona on –50°, ajattelin. Muu selitys ei tullut mieleenkään. Vasta kun putket alkoivat kolista, ymmärsin että keskusl...

Joulujen välissä tarkoittaa maalla välipäiviä ja uusi joulu on uusivuosi. Välipäivissä leijuu henkilökohtaisen jakoajan lumo, ja tunnelma jatkuu vuoden alussa. En tee tiliä menneistä enkä povaa tulevia, mutta siirtymään liittyy vahva merkityksellisyyden tuntu. Jakoaika oli ennen vanhaan syksyllä, tavallisesti marraskuun alussa kekristä Martin päivään, ja ajateltiin, että nämä 11 tai 12 vuorokautta olivat vuodenkierron ulkopuolella. Samaa irrallisuutta koen suunnilleen tapaninpäivästä loppiaiseen. Joulun tienoilla on usein ollut poikkeusaika, koska opiskelusta tai työstä on ollut pitkä vapaa. Loma ei kuitenkaan selitä tunnetta, ei myöskään vasta ostettu kalenteri. Mielikuvieni joulu on tietysti suomalainen, mutta siihen sekoittuu vanhaa iloista Englantia: the twelve days of Christmas eli joulun 12 päivää. Kausi alkaa joulupäivänä ja päättyy loppiaisaaton kutsuihin. Kirkossa veisataan hartaasti ja juhlissa on naurun ja romantiikan vuoro. Metsästysratsastus eli hunting...