Siirry pääsisältöön

In Translation

Käännös on sama ja eri kirja kuin alkuteos. Mika Waltarin pienoisromaani Neljä päivänlaskua  on kulkenut osaavan tyypin aivojen läpi. A Nail Merchant at Nightfall  soljuu kuin mikä tahansa teksti.

Waltarin suomi on välillä outoa. Alan Beesley kääntää map-readers, kun Waltari kirjoittaa 'metsänlukijat'. Olen melko varma, että sana tarkoittaa leimakirvestä heiluttavia Gutzeitin miehiä.

Ehkei briteillä ollut vastaavia. Niin kuin ei Suomessa metsänvartijoita, paitsi mahdollisesti jossain kartanossa. (Olen perehtynyt vain pientilallisten metsän- ja riistanhoitoon.)

A Nail Merchant at Nightfall  ei siis herättänyt tavallista kiukunsekaista halua vertailla käännöstä alkutekstiin.

Törkeimmissä tapauksissa pää värkkää omasta aloitteestaan back translationia englanniksi. Suomentaja on silloin rynninyt ja kaatanut aitaa mennessään.

Koska ikää on ehtinyt karttua, näen jo naamallani, että yhden toisen kirjan hook esimerkiksi on reaping hook 'sirppi' eikä 'koukku'. Nuorena olen niittänyt sirpillä ja kuullut liikaa sirpistä & vasarasta.

Neljä päivänlaskua  kuvaa rakastumisen vaikutusta luovaan työhön – tai päinvastoin. Kumpi on syy ja kumpi seuraus?

Kirja  sopii lukea millä tahansa niistä yhdeksästä kielestä, joilla se on ilmestynyt.

Naulakauppias, ammattia vaihdettuaan lääkäri Sinuhen kirjuri, makaa joskus kaivon pohjassa ja näkee kultaisten lintujen lentävän korkealla ohi. Silti hän on humoristi.

Mika Waltari,
A Nail Merchant at Nightfall
Alkuteos Neljä päivänlaskua (1949)
Kääntänyt Alan Beesley
Kuvittanut Roland Pym
Putnam 1954

Pasilan varastosta. Hyväkuntoinen, kirjaston sidotuttama. Oi niitä aikoja.
Joku törppö oli kuitenkin alleviivaillut, onneksi lyijykynällä. Hinkkasin merkinnät pois, koska ne häiritsivät lukemista.

Edellinen postaus käsitteli suomenkielistä Neljää päivänlaskua.

Kommentit