Kirjoittaminen on sukua huumeille, mutta laillista, halpaa ja terveellistä. Kun uusia ideoita tulvii, se tuottaa mielihyvää, eikä työtä haluaisi keskeyttää ennen kuin virta ehtyy itsestään. Myös tavallinen kirjoittaminen on hauskaa. Tarkoitan niitä tekstejä, joiden ääressä ei pääse siihen tilaan, jossa mielleyhtymät elävät kuin meri ja kantavat, ja kaikki on auki joka suuntaan. Lainaan itseäni. Pelästyin, kun luin tuon kohdan viimetalvisesta Tautinen taide -merkinnästä . Minkähän vuoksi moinen jysähdys aivoissa? Jonkin tekemisen muisto? Pitäisi kirjoittaa enemmän. Keskittyä niin pitkäksi aikaa, että virta lähtee viemään ja muu maailma lakkaa olemasta.