Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2015.

Pikku Mammutti

Jörn Donner elää tavallista vireän kahdeksankymppisen elämää, johon tilastot heittävät kuoleman varjon. Arki tarkoittaa kampelaa, siikaa ynnä muuta kalaa. Paitojen viemistä pesulaan ja noutoa sieltä. Parturissa käyntiä. Kaikkia niitä huoltotoimia, joihin ihmisen aika menee. Ja putkiremonttia. Vanhuus ei tule yksin, vaikka joskus on yksinäistä. Unettomuus, selkäsärky, heikentyvä kuulo, keuhkoahtauma, räkätaudit, vatsavaivat ja yleinen väsymys käyvät kimppuun. Pääkin lakkoilee – sanat katoavat. Epätavallista on työnteko: kansanedustajan pesti, käsikirjoitukset, jopa elokuva. Harva Donnerin ikäinen lukeekaan yhtä paljon. Tai matkustaa. Ei niin tavallista on myös konkreettinen, heti uhkaava kuoleman varjo: epäily uudesta keuhkosyövästä, sairauden toteaminen yksityisessä syöpäsairaalassa ja sädehoito julkisella puolella. Näistä kertoo päiväkirjateos   Pikku Mammutti , jonka luin ennen kuin menin viikko sitten Helsingin kirjamessu

Kuu kaupungissa

Taivaan kivenmurikka yllättää, kun sen näkee elementtitalojen välissä. Silmä on tottunut kylämaisemaan. Kohtaamisia alkaa odottaa: uusi kapea kihlasormuskuu, simassa lionnut sitruunanlohko, keltainen kiekko metsän mustalla sahanterällä, juuston kuiva viimeinen neljännes. Maitokuuta ei muista, mutta sitten se ilmaantuu taas aseman päälle. Näitkö eilisen punertavan jättipallon iltahämärässä? Ensin en uskonut sitä Kuuksi, kun katsoin taivaanrantaa junan ikkunasta Kalasataman kohdalla.