Runotyttö Emilian tarina oli kesken. L. M. Montgomery oli välillä innostunut kirjoittamaan Sinisen linnan , joka ilmestyi 1926. Lisäksi hänen miehensä oli valittu papiksi toiseen seurakuntaan. Muutto ja uusiin oloihin sopeutuminen keskeyttivät luovan työn. Hienompi pappila, sähkövalo ja raitiovaunu kaupunkiin miellyttivät. Pastorskan toimenkuva sisälsi kuitenkin runsaasti velvollisuuksia, ja se väsytti ja ärsytti yhtä paljon kuin entisessäkin paikassa. Aviomiehen mielenterveys ei kohentunut. Myös omat tunnelmat painuivat alakuloisiksi. Kun Emily's Quest eli Runotyttö etsii tähteään oli pitkän pakertamisen jälkeen valmis – korjaamaton ensimmäinen versio siis – Montgomery uskoutui päiväkirjalleen: Luojan kiitos, että se on Emilia-sarjan viimeinen. Muistiinpanoon jää aina sen hetken fiilinki. Arvioidessaan myöhemmin tuotantoaan Montgomery piti sekä Emilia-kirjoja että Sinistä linnaa mieluisina töinä. Anna-sarjasta Kotikunnaan Rilla sykähdytti edelleen. Yksin