25.10.2018

Tallenna!

Pari lukijaa on kysellyt, poistanko Aamulyhyet kokonaan nyt kun olen lakannut päivittämästä.

Tarkoitukseni on jättää blogi toistaiseksi verkkoon.

Jos kuitenkin haluat säilyttää tiettyjä postauksia, tallenna ne jollain konstilla itsellesi. Bloggerista ei ole takeita. Ominaisuuksia näkyy katoavan, ja jonain päivänä ehkä koko blogi häipyy.

Arkistoin itsekin.

20.9.2018

P.S. Paljonko on paljon?

Luen kuulemma liikaa, eikä kunnon ihmisen sovi toimia niin.

Kirjoitin tästä viimeisiään vetelevästä blogista muistiin pari kohtaa – vahingossa syntyneitä omatekoisia lentäviä lauseita – ja aloin fundeerata, luenko tosiaan niin paljon, että sitä on syytä paheksua.

Mukava harrastus:
Helmet-peli

Helmet-haasteeseen olen tänä vuonna lukenut helmi–syyskuussa 23 kirjaa. En edes yhtä per viikko.

Lisäksi L. M. Montgomeryn vanhat Runotytöt sekä niiden fanijatko Emilia Kent innostivat kertailemaan hänen päiväkirjojaan. Se kannatti: hahmotin päiväkirjojen rakenteen ja Montgomeryn elämäntarinan paremmin kuin ensi lukemalla.

Sitä paitsi esiin nousi merkittäviä yksityiskohtia. Mitä vaikutti Montgomeryn sairasteluun se, että hän asui pitkälle aikuisuuteen lapsuudenkodissaan, jonka katto vuoti ja lopulta rappaukset putoilivat laipiosta? Paikka oli varsinainen hometalo.

Taustatutkimuksiin johti myös Vita Sackville-Westin tarina, kun silmiin osui verkossa uudehkon elämäkerran arvostelu.

Donna Leonin dekkari
ja hevoskirjoja

Haasteeseen ei sopinut eli laskujeni ulkopuolelle jäi Donna Leon -annos, jonka nautin aina keväisin. Vuoden 2018 kirja on nimeltään The Temptation of Forgiveness.

Samoin putosi listalta omakustanne, jossa eläinlääkintälotta muistelee työtään hevossairaalassa Aunuksessa. Tein varauksen, koska verkkokirjasto lupasi paljon hevoskuvia. (Rajan takana esiintyi todella kiinnostavia värigeenejä.)

Edelleen kertoi hevosista se tutun mainitsema amerikkalainen sarja, josta kesällä kahlasin läpi matkaratsastusta käsittelevän osan. En oikein innostunut, ja olen ehtinyt jo unohtaa kirjailijan nimen.

Samaan syssyyn luin uteliaisuuttani pari suomalaista tyttöjen hevosromaania; entisenä hevoslikkana seuraan alaa laiskahkosti. Tällaiset ovat teekuppikirjoja, jotka lukee yhtenä joutohetkenä. Kouluiässä olisin harmitellut, että kirjat loppuvat liian pian.

Vaan siinä ne lukemiset taisivat sitten olla.

Muutakin on tehty
kuin luettu

Voisin kuvitella, ettei näin vähäinen lukeminen ärsytä ketään. Saahan ihmisellä olla harrastuksia. Jotain huvia – ja vielä kätevästi laukussa kulkevaa – kun arkensa kanssa joutuu tahikoimaan väsyksiin asti.

Hm. Vaikka istuisinkin kaiket päivät nokka kirjassa, olisiko se niin kovin tuomittavaa?

Miten minusta tuntuu, että paheksuttaisiin vähemmän, jos katsoisin televisiota tai värkkäisin sanaristikoita. Tai luuhaisin ostarilla kittaamassa kaljaa. Pubin nurkalla horjuminen näkyy olevan suosittua eläkeläistoimintaa.

13.9.2018