Skip to main content

Uudet elämät

Yllätys, yllätys. Aikuisuudessakin on vaiheensa.
Jos vaikka bloggaaja täyttää 30 vuotta ja huokailee ikäänsä, hänelle pitäisi sanoa, että ota rauhallisesti, tähänastinen oli vasta alkua.

Elämän kaudet tulivat mieleen, kun lukija lähetti sähköpostissa kommenttinsa, joka oli jumittunut Bloggerin tekniseen ongelmaan.
Mun piti kommentoida Loisto-kirjoitustasi, että Marguerite Duras sanoi jo aikoja sitten, että on kirjoja, joita ei pidä edes yrittää lukea alle nelikymppisenä, koska niistä ei saa irti mitään.
Tämä on liian mainio jäämään vain Saapuneet-kansiooni.

Nuoruuden
loppu

Aikuisuuden ensimmäinen rajapyykki on sillä kohdalla tai vähän sen jälkeen kun ennen vanhaan tultiin täysi-ikäisiksi. Elämän virallinen omavastuu alkoi 21-vuotispäivästä.

Kun olin 22, en mennytkään kotiin viettämään joulua, vaan sesonkiapulaiseksi erikoisliikkeeseen; olin saanut lukiolaisena alan kokemusta. Matkustin kyllä heti joulujen välissä maalle ja viivyin loppiaisen yli.

1980-luvun esinaiseni puolestaan kertoi, että leikkautti 22-vuotiaana lettinsä polkkatukaksi. Kuka sanoi, että nainen vaihtaa kampausta siirtyessään uuteen elämänvaiheeseen?

Kolmenkympin
kriisi

Seuraava raja tulee eteen kolmenkymmenen iässä tai hiukan aikaisemmin.

Muistan, että olin yhtenä kuumana syyskesän päivänä eri ihminen kuin siihen asti. Ranskalainen madame Köksä antoi ymmärtää, että olin liian rento tyyppi enkä kelpaisi aikomalleni uralle. – Ilmaistaan se nyt näin.

Jatkoin tyynesti säilyketölkin avaamista. Jostain nousi varma tieto, että olin hyvä omana itsenäni enkä mukautuisi firman kulttuuriin – mokomaa typerää nipotusta. Asenteeni vaikutti jo saman iltapäivän haastattelussa.

Täytin syksymmällä 28 vuotta. Kevättalvella menin aivan toisiin töihin.

Vaihe, vaihe
ja vaihe

Loisto-postaus käsitteli lukemista.
Joskus pystyn vain ihmettelemään. Miksen ole koskaan ymmärtänyt tekstin hienoutta? Sitten ovat ne [kirjat], joista olen ajatellut, että ostan kun näen divarissa, mutta joiden hohto on kadonnut.
Toteamusta voi soveltaa myös muuhun kuin kirjallisuuteen.

Koko elämä on pelkkiä vaiheita: lopun alkua ja alun loppua. Joihinkin asioihin karttuu tarpeeksi vertailupohjaa vasta sitten, kun moni luulee, että kaikki on jo loppu. Niin kuin 40-vuotispäivän jälkeen.

Kiitos kommentoijalle vaivannäöstä ja inspiraatiosta!

Bloggasin otsikolla Loisto 6.7.2018.

Comments