Runotyttö-fanit Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies ovat julkaisseet romaanin kirjailija Emilian ja taidemaalari Teddyn avioliiton ensi ajoista: Emilia Kent – Runotytön tarina jatkuu.
Talvimorsiamen
uusi elämä
L. M. Montgomeryn trilogian viimeinen osa Runotyttö etsii tähteään jätti Emilian sosiaalisen täysi-ikäisyyden kynnykselle.
Viimeisessä luvussa kerrottiin, että Emilia ja Teddy menivät naimisiin ja saivat Aution Talon kaikkineen häälahjaksi Dean Priestiltä, jonka kanssa Emilia oli ollut kihloissa.
Kun jalat ovat oman pöydän alla, on sananvaltaa – ei yhtä paljon kuin miehillä tai vanhemmilla naisilla, mutta kuitenkin.
Muuttuvissa oloissa Emilia tarvitsee aikuisen valtuuksia puuttua suvun asioihin. Kodinhoito ja ystävien tuottamat yllätykset vaativat osansa nuoren rouvan voimista. Ja se tärkeä: kirjoittaminen.
Romaani ei suostu
syntymään
Emilia Kent tarjoaa näkökulmia kirjailijaelämään.
Huotarinen ja Koskimies ovat ammattilaisia, joille yksinäinen puurtaminen työpöydän ääressä on tuttua, samoin kirjamaailman julkisuusmylly ja erilaiset järjestelyt.
Emilian päässä alkaa kehkeytyä pitkä tarina. Siitä voisi tulla seuraava romaani, jota niin hän itse kuin ulkopuolisetkin melkein vaativat.
Työ etenee oikullisia reittejään. Tai ei etene:
Ei ollut koskaan helppoa jättää käsikirjoitusta makaamaan kirjoituspöydän laatikkoon. – – Entä jos se ei päästäisikään häntä enää pauloihinsa myöhemmin?Luovuuden armoille heittäytyminen kysyy rohkeutta.
Tuli mitä tuli, teksti tarvitsi hiljaisuutta. Emilian olisi annettava sille rauha. – – Hän siivoaisi heti huomenna.
Emilian ura on lähtenyt liikkeelle vaatimattomasti, ja Huotarinen ja Koskimies leikkaavat tarinaan välähdyksiä alan raadollisuudesta.
Me kirjailijat olemme kuin karjaa, Emilia oli ajatellut. Nuorena hän oli puhunut alppipolusta. Kuinka hän olisi voinut tietää, että se oli sellainen lehmipolku?Huoh. Vaan rämpimistähän useimpien työelämä on.
L. M. Montgomery =
Emilia + Ilse
Vasta Huotarisen ja Koskimiehen romaanin ääressä tuli mieleen, että paras ystävä Ilse on Montgomeryn omakuva yhtä lailla kuin Emilia.
Hän sijoitti – ehkei kovin tietoisesti … vai? – Ilsen hahmoon niitä puoliaan, joita ei saanut tunnustaa eikä toteuttaa presbyteeriperheen tyttärenä ja äitinä:
Sääntöjä vailla kasvanut yksinäinen ja kapinallinen tyttölapsi. Yleisönsä ottava esiintymislavojen tähti, joka nauttii ihailusta ja aplodeista. Vapaa-ajattelija julkisesti.
Piirteet näkyvät Montgomeryn päiväkirjoissa, ja Emilia Kentin tekijät saavat ne esille niin, että jopa minä hoksaan.
Moderni Emilia
roolissaan
Huotarinen ja Koskimies ovat Montgomery-tuntijoita, mutta he sovittavat Emiliaa nykyajan muottiin.
Runotyttö on vaimona feministisempi kuin opiskelijana tai kirjoittavana neitinä. Persoonallisuus on kuitenkin sama, eikä hänestä saisi tekemälläkään suffragettia. Lähipiirin asiat ja tietysti ura kiinnostavat eniten.
Montgomery ja hänen Emiliansa olivat kyläkunnillaan hyvinvoivia "parempia ihmisiä". Asema edellytti myös taitoa ilmaista mielipiteitä hillitysti.
Aution Talon emännän kokkauspuuhat huvittivat: kasviskeittoja, sämpylöitä, kalaa. Vieraille tehdään suklaakakku, mutta Pienessä runotytössä haaveiltu aamiaispekoni loistaa poissaolollaan.
Montgomery ei rohjennut kirjoittaa seksistä eikä edes … hm … nimettömistä.
Nyt 2000-luvun tabujen vallitessa olisi kai sopimatonta kertoa, että Jimmy-serkku kiikuttaa Emilian keittiöön palan etuselkää, kun Uudessa Kuussa lahdataan sika.
Vilja-Tuulia Huotarinen & Satu Koskimies,
Emilia Kent – Runotytön tarina jatkuu
WSOY 2018
ISBN 978-951-0-42922-8
Kommentit
Lähetä kommentti