20.3.2016

Sulalla maalla

Aikuisen silmissä kaikki kutistuu. Jopa pihat ja pytingit.

Leikimme pieninä sulalla maalla eli pihan etelärinteellä, josta lumi katosi varhain. Suosikkeja olivat jyrkkä kallio ja tasainen, huoneeksi sopiva siirtolohkare.

Neljän viiden vanhoina saatiin mennä sulalle maalle, mutta ei kauemmas. Paikan nimeä käytettiin kaikkina vuodenaikoina.

Muistan kuinka riehuimme pääsiäisnoitina siirtolohkareella. Asu oli helppo toteuttaa: äidin vanha huivi ja portailta siepattu varsiluuta. Lisäksi vielä kahvipannu, joita lojui nurkissa.

Sitten juoksenneltiin ympäriinsä. Lentäminen kiehtoi – Harry Potterin huispaus! – eikä suinkaan noitiminen.

Trullit saattoivat tulla pääsiäisenä puheeksi. Ne olivat emäntiä, jotka kävivät salaa toisten navetoissa leikkelemässä eläinten karvaa. Nirhipä joku paloja lehmän nahastakin.

Ei kukaan uskonut, että karjaonni siirtyisi karvatukon mukana omaan taloon. Paitsi ehkä joku syrjäkylän hoopo. Niin arveltiin.

Nyt ihmettelen, kuinka pieni sula maa on. Vaivainen pläntti.

Samaan kutistumisilmiöön törmäsin, kun sain vilkaista kansakouluni eteistä ja yläluokkaa.

Harppasin muutamalla askelella matkan korokkeelle, jolla opettajanpöytä oli. Muinainen takapulpetin tyttö ehti taululle kävellessään huomata yhtä sun toista, mitä kaverit puuhasivat.

Sulan maan nimi on säilynyt näihin asti suvun muistissa.

Pari kolme ihmistä tietää vielä, mistä puhun, jos sanon, että jätin ämpärin sulalle maalle.

2 kommenttia:

  1. Sama kokemus, kun etsin tässä kerran kotitalon pohjoispuolelta sitä valtavan suurta kiveä, jonka päälle töin tuskin pienenä pääsin kipuamaan. (Minä kun kiipesin puihin, kallioille, kiville, heinäpaalien päälle jne. Joskus kyllä putosinkin, mutta onneksi en siitä korkeasta männystä liiterin lähistöltä.) Tätä suurta kiveä ei sitten millään meinannut löytyä, ihmettelin minne sellainen mahtilohkare on voinut kadota. No, ehkä humustakin on kertynyt, mutta kivi oli nyt niin pieni että olisin harpannut sen päälle noin vaan. Eikä se ollut edes niin kaukana metsässä kuin muistelin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, kaikki oli kauempana. Kansakouluun käveltiin, ja matka tuntui tosi pitkältä. Lapsi otti paljon useampia pieniä askeleita kuin aikuinen samalla matkalla. Vaikka kierreltiinhän sitä ja viivyteltiin kotimatkalla. Nyt kun ajattelen, kutistumisilmiö taitaa koskea niitä paikkoja, joissa liikkui ennen kuin kasvoi täyteen pituuteensa.

      Poista