 |
| Vähän aikaa vielä... |
Tekee mieli kulkea pitkin rantoja. Kevään myötä saan kaikki tutut paikat takaisin.
Askelet rasahtelevat kävelytien hiekassa.
Linnut ovat vielä lumien aikaisia: Kraa kraa. Tyyti ja tirskutusta. Sitten huilu.
Pian meri on auki. Kesälinnut huutavat. Rantaruovikko kuhisee elämän jatkumisen kiihkoa.
Aion nauttia näistä viikoista.
Joutsenet ja lokit katsastavat jo pesäpaikkoja, ja lintubongarit ovat ilmestyneet tienmutkaan "riisivainion" kohdalle (pellon notkelma, jossa vesi seisoo pitkälle kesään). Tikka rummuttaa, tintit pomppivat omenapuissa, mutta variksia ei ole vielä nähty.
VastaaPoistaVoi ei, lokit. Kohta varmaan ensimmäinen rääkäisy viiltää ilmaa.
PoistaSen jälkeen sitten monikymmenpäinen parvi herättää pitkin kesää viideltä, kun jonkun koira yrittää syöksyä kohti. (Täällä pitää lähteä aikaisin liikkeelle, jos on oltava seitsemältä tai kahdeksalta töissä ja matkalla pitää vaihtaa kulkuneuvosta toiseen.)
Maalla varikset eivät siis ole ympärivuotisia paikkalintuja niin kuin stadissa. No, mikäs näillä elellessä, kun jätteitä riittää ja pullamummo ja -vaari käyvät puistossa.
Siinä paha missä mainitaan. Ensimmäinen lokkiparvi kirkui puistossa tänä aamuna.
PoistaVarikset ovat muuttolintuja. Häipyvät täältä aina syksyllä. Sen sijaan naakkoja näkee ympäri vuoden taajaman kirkon lähistöllä. En ole vieläkään kuullut mustarastasta, mutta teeret puputtavat aamuisin suolla. Myös kurjet ovat saapuneet.
VastaaPoistaAina viisastuu. Kuvittelin, että varikset ovat luopuneet muuttamisesta, kun talvet ovat leutoja Suomessakin. Täällä Hesassa variksia ja naakkoja on kesät talvet. Jos ei pakkasaamuina löydy muuta sapuskaa, nokkivat kapakasta tulijoiden jäätyneitä oksennuksia.
Poista