Taiteilija ja tappaja

Maailma liikahti eilen aavistuksen verran. Se jää uuteen asentoonsa, jossa totuus ihmisestä näkyy entistä kirkkaammin.

Pariisi. Nyt Bryssel. Ne tappavat ihmisiä nuoruuteni Euroopassa.

Bryssel oli sunnuntaikaupunki. Lintumarkkinat, joita ei kai enää ole. Pitsejä näyteikkunoissa. Manneken Pis eli pissaava poika.

Oikea kaupunkini oli Gent – siellä on se alttari.

Menin kirkkoon turistilauman perässä. Näin alttarimaalauksen Mystisen karitsan palvonnan  ja ymmärsin heti, että tämä on jotain. (Hankkikaa lisää taiteilijoita piirustuksenopettajiksi.)

Myöhemmin selvisi, että moniosaisen maalauksen oli tehnyt Jan van Eyck vuosina 1430-1432.

Taiteilija. Tappaja. Ihminen on molempia.

Ajatus kääntyy vaikeasti sille kannalle, että ihmisen petoluonto on taas irti. Onko pakko terästäytyä kestämään sekasorron aikoja?