Felix Francis, Bloodline (2012). Jännitysromaani.
Harva kirjailija rakentaa näin epätavallisen ympäristön: päähenkilö selostaa laukkakilpailuja television suorissa lähetyksissä ja juontaa muita aihepiirin ohjelmia.
Felix Francis selviää hyvin, jos hänet asetetaan tusinadekkaristien rinnalle. Ehkei häntä pitäisi verrata maineikkaaseen isäänsä Dick Francisiin tai oikeammin maineikkaisiin vanhempiinsa.
Francisin pariskunnasta on sanottu, että maisterivaimo kirjoitti hevosmiehen kirjat. Vuorenvarmaa tietoa ei ole, mutta moni pitää väitettä brittiläisten kustantamopiirien parhaiten säilyneenä salaisuutena.
Romaanihenkilön
talokaupat
Vanha Dick oli alan kulttinimi, jonka teosten ominaislaatua on liki mahdoton tavoittaa. Sitä tässä kuitenkin yritetään, ja vaikka Dick-fani olisi periaatteessa kuinka myötämielinen, hän huomaa etsivänsä puutteita.
– Kehittelisi poika toisenlaisia luonnetyyppejä, mutisen. – Dickillä oli näitä itsekseen viihtyviä, ensi näkemältä kovin tavallisia miehiä, jotka asuvat kulahtaneessa vuokraluukussa.
Tällainen henkilö on tietysti kiinnostavampi kuin tyypilliset viihdesankarit, mutta kun kloonin on kerran tunnistanut, se ärsyttää. Lukija tietää, että mies havahtuu pian muuttamaan elämäänsä.
Ihan kelvollinen
dekkari
Felixin ansiokkaat taustatyöt livahtavat välillä tallipojan paikalta isännäksi. Juoni pysähtyy liian pitkäksi aikaa hänen esitellessään laukkaurheilua. Sitten kyllä mennään taas.
Jokin Dick Francisille luontainen sanomisen mauste jää puuttumaan, mutta ehkä kannattaisi tosiaan pyrkiä aivan omaan tyyliin. Henkilöiden toimintaa ja tunteita voisi myös perustella huolellisemmin.
Bloodline on perusdekkari. Paljon surkeampia julkaistaan. Jos Felix ei olisi vanhempiensa poika, odotukseni pysyisivät kohtuullisina ja olisin tyytyväinen hevosalalle sijoittuvaan kirjaan.
Felix Francis,
Bloodline : a Dick Francis Novel by Felix Francis
Penguin Books 2013
(First published by Michael Joseph 2012)
ISBN 978-0-718-19317-1
Kummankin Francisin kirjat ovat unettomien öiden viihdykettä, jota haetaan kirjastosta. Sivujen kääntely on niin hiljaista touhua, että naapurit saavat nukkua rauhassa. Jonotuskirjoja Francisien pokkarit ovat myös. Eivät paina laukussa ja ovat mainiota ajankulua, kun joutuu odottamaan vuoroaan.
Hassua, että vasta melkein lopussa eli klo 02 huomasin lukeneeni tarinan aikaisemmin.
Harva kirjailija rakentaa näin epätavallisen ympäristön: päähenkilö selostaa laukkakilpailuja television suorissa lähetyksissä ja juontaa muita aihepiirin ohjelmia.
Felix Francis selviää hyvin, jos hänet asetetaan tusinadekkaristien rinnalle. Ehkei häntä pitäisi verrata maineikkaaseen isäänsä Dick Francisiin tai oikeammin maineikkaisiin vanhempiinsa.
Francisin pariskunnasta on sanottu, että maisterivaimo kirjoitti hevosmiehen kirjat. Vuorenvarmaa tietoa ei ole, mutta moni pitää väitettä brittiläisten kustantamopiirien parhaiten säilyneenä salaisuutena.
Romaanihenkilön
talokaupat
Vanha Dick oli alan kulttinimi, jonka teosten ominaislaatua on liki mahdoton tavoittaa. Sitä tässä kuitenkin yritetään, ja vaikka Dick-fani olisi periaatteessa kuinka myötämielinen, hän huomaa etsivänsä puutteita.
– Kehittelisi poika toisenlaisia luonnetyyppejä, mutisen. – Dickillä oli näitä itsekseen viihtyviä, ensi näkemältä kovin tavallisia miehiä, jotka asuvat kulahtaneessa vuokraluukussa.
Tällainen henkilö on tietysti kiinnostavampi kuin tyypilliset viihdesankarit, mutta kun kloonin on kerran tunnistanut, se ärsyttää. Lukija tietää, että mies havahtuu pian muuttamaan elämäänsä.
Ihan kelvollinen
dekkari
Felixin ansiokkaat taustatyöt livahtavat välillä tallipojan paikalta isännäksi. Juoni pysähtyy liian pitkäksi aikaa hänen esitellessään laukkaurheilua. Sitten kyllä mennään taas.
Jokin Dick Francisille luontainen sanomisen mauste jää puuttumaan, mutta ehkä kannattaisi tosiaan pyrkiä aivan omaan tyyliin. Henkilöiden toimintaa ja tunteita voisi myös perustella huolellisemmin.
Bloodline on perusdekkari. Paljon surkeampia julkaistaan. Jos Felix ei olisi vanhempiensa poika, odotukseni pysyisivät kohtuullisina ja olisin tyytyväinen hevosalalle sijoittuvaan kirjaan.
Felix Francis,
Bloodline : a Dick Francis Novel by Felix Francis
Penguin Books 2013
(First published by Michael Joseph 2012)
ISBN 978-0-718-19317-1
Kummankin Francisin kirjat ovat unettomien öiden viihdykettä, jota haetaan kirjastosta. Sivujen kääntely on niin hiljaista touhua, että naapurit saavat nukkua rauhassa. Jonotuskirjoja Francisien pokkarit ovat myös. Eivät paina laukussa ja ovat mainiota ajankulua, kun joutuu odottamaan vuoroaan.
Hassua, että vasta melkein lopussa eli klo 02 huomasin lukeneeni tarinan aikaisemmin.
Dick oli vanhanajan herrasmies, joka ei koskaan sortunut puujalkavitseihin. Mary-vaimon kuoleman jälkeen julkaisuun tuli kuuden vuoden tauko, kunnes kirja per vuosi jatkui taas. Ilmeisesti Felix ryhtyi tutkimaan taustatietoja Maryn jälkeen ja lopulta kirjoittamaan teknisempiä osia isänsä kirjoihin. Ero tyylissä näkyy selvästi.
VastaaPoistaNiin näkyy, vaikka myös Felix kirjoittaa laukka-alasta ja käyttää samantapaisia henkilöitä kuin Dick. Oikeastaan tosi kumma juttu, ettei tekstiin saa samaa makua, vaikka miten yrittäisi. Tyylihän on kuitenkin eleetöntä, vailla koukeroita. Päähenkilön työn kuvauksesta tykkäsin. Oli jotain uutta ja erilaista.
VastaaPoista