Aamulyhyet

Felix Francis, Bloodline (2012). Jännitysromaani. Harva kirjailija rakentaa näin epätavallisen ympäristön: päähenkilö selostaa laukkakilpailuja television suorissa lähetyksissä ja juontaa muita aihepiirin ohjelmia. Felix Francis selviää hyvin, jos hänet asetetaan tusinadekkaristien rinnalle. Ehkei häntä pitäisi verrata maineikkaaseen isäänsä Dick Francisiin tai oikeammin maineikkaisiin vanhempiinsa. Francisin pariskunnasta on sanottu, että maisterivaimo kirjoitti hevosmiehen kirjat. Vuorenvarmaa tietoa ei ole, mutta moni pitää väitettä brittiläisten kustantamopiirien parhaiten säilyneenä salaisuutena. Romaanihenkilön talokaupat Vanha Dick oli alan kulttinimi, jonka teosten ominaislaatua on liki mahdoton tavoittaa. Sitä tässä kuitenkin yritetään, ja vaikka Dick-fani olisi periaatteessa kuinka myötämielinen, hän huomaa etsivänsä puutteita. – Kehittelisi poika toisenlaisia luonnetyyppejä, mutisen. – Dickillä oli näitä itsekseen viihtyviä, ensi näkemältä kovin tavallisia mieh...

Runotyttö Emilian tarina oli kesken.  L. M. Montgomery oli välillä innostunut kirjoittamaan  Sinisen linnan , joka ilmestyi 1926. Lisäksi hänen miehensä oli valittu papiksi toiseen seurakuntaan. Muutto ja uusiin oloihin sopeutuminen keskeyttivät luovan työn. Hienompi pappila, sähkövalo ja raitiovaunu kaupunkiin miellyttivät. Pastorskan toimenkuva sisälsi kuitenkin runsaasti velvollisuuksia, ja se väsytti ja ärsytti yhtä paljon kuin entisessäkin paikassa. Aviomiehen mielenterveys ei kohentunut. Myös omat tunnelmat painuivat alakuloisiksi. Kun Emily's Quest   eli Runotyttö etsii tähteään   oli pitkän pakertamisen jälkeen valmis – korjaamaton ensimmäinen versio siis – Montgomery uskoutui päiväkirjalleen: Luojan kiitos, että se on Emilia-sarjan viimeinen. Muistiinpanoon jää aina sen hetken fiilinki. Arvioidessaan myöhemmin tuotantoaan Montgomery piti sekä Emilia-kirjoja   että Sinistä linnaa   mieluisina töinä. Anna-sarjasta Kotikunnaan R...

Minun on tietysti kirjoitettava siihen jatkoa, totesi L. M. Montgomery päiväkirjassaan, kun Emily of New Moon   tuli valmiiksi. Kun Emily Climbs   eli Runotyttö maineen polulla   oli sitten aikanaan paperilla, kirjailija mietti, että se oli puolta huonompi kuin ykkösosa. Kirja tuli markkinoille elokuussa 1925. Lähes kaikki arvostelut olivat myönteisiä. Maud Montgomeryn opinnot Tekijän opiskeluvuodet ja sanomalehdessä työskentely näkyvät Emilian tarinan kakkososassa. Lopetettuaan koulun Maud päätti lukea opettajaksi, jotta pystyisi tarpeen tullen elättämään itsensä. Pänttäämisen, koti-ikävän ja surkean täysihoitolan lisäksi opiskelijaelämään kuului hauskanpitoa ystävättärien kanssa sekä iltahuveja, joista nuoret miehet saattelivat kotiin. Ensimmäinen päivä kyläkoulun opettajana jännitti, mutta sitten työ sujui. (Maud oli tottunut pitämään pyhäkoulua ja esiintymään, ja kirjailijana hänestä sukeutui puhuja, joka valloitti helposti tuhatpäisen kuulijakunnan.) ...

Kirjailijan mies on syvästi masentunut ja sanoo, että tekisi itsemurhan jos uskaltaisi. Työn alla oleva käsikirjoitus vaikuttaa paremmalta kuin bestsellerit, joiden sankarittareen kirjailija on jo kyllästynyt. Hän nauttii tapahtumista luodessaan niitä – elää ne, kertoo päiväkirja. Hän pakenee arkea tarinaansa. Luo jollain tasolla itseään uudestaan. Näin syntyy punatukkaisen Annan rinnalle toinen L. M. Montgomeryn suosikkihahmo: sanojen lumoama orpotyttö Emilia, joka päätyy sukulaisten tykö Uusi Kuu -nimiseen maalaistaloon. Alkukirjainten takana piilottelevat etunimet Lucy Maud. Lukijanmieleni näkee kirjailijan kahtena: L. M. Montgomery on julkkis, Maud puolestaan yksityiselämän kynäilevä neiti ja tarmokas papinrouva. Kirjoittavan tytön unelmat Kun Emily of New Moon   ilmestyi elokuun lopulla 1923, Montgomery totesi, että tapahtumat olivat keksittyjä, mutta Emilian sisäinen elämä kuvitelmineen ja leimahduksineen kuin hänen omansa. Emilia aikoo kuuluisaksi runoilij...