Jouluksi 1941 vääpeli Paavo Lietzén sai loman ja pääsi Syväriltä kotiin Sammattiin. Äiti osui pihassa vastaan eikä tuntenut kovasti parroittunutta poikaansa heti.
Lomalainen ryhtyi lämmittämään saunaa ja vinttikamaria. Kävi postissa, tarinoi Kahvituvalla tuttujen kanssa.
Viimein Paavo rentoutui lauteilla. Päiväkirja tallensi mielialan, ja kirjoittajan tyyliä tunteva arvelee, että saunalla tuli otettua huikka tai kaksi:
Aatonaatoksi sää kirkastui. Paavo lähti "autobussilla" Lohjalle parturiin ja lahjoja ostamaan. Isälle puukko, äidille ja siskolle kirja. Kotimatkan viimeinen osuus taittui kauppiaan auton lavalla Hangon suunnan urhojen kanssa.
Niin kuin sotaa
ei olisikaan
Aatto oli keskiviikko ja sää edelleen kaunis. Hevoset harjattuaan Paavo koristeli isänsä hakeman "funkistyylisen" kuusen.
Isä lämmitti saunan, jonne mentiin, kun Turun maistraatinsihteeri oli julistanut radiossa joulurauhan. Vanha työmies Lindgren tuli käymään ja Paavo saunoi hänenkin kanssaan.
Ensimmäisenä sotajouluna ei vielä ollut pulaa tavarasta:
Jouluaamuna talo valaistiin komeasti niin kuin oli tapana, mutta kukaan ei lähtenyt kirkkoon. Paavo nautiskeli huolettomasta siviilielämästä: luki, hiihteli, valokuvasi.
Pyhinä kävi tietysti vieraita ja kyläiltiin itse. Tätinsä luo Paavo meni ratsain.
Kauppiaan Eevan
vierailu
Tapaninpäivän jälkeen koitti kipakka pakkaslauantai. Mittari näytti –27°. Paavo satuloi ja häipyi asioilleen.
Muun ohessa piti hakea postista Sanakirjasäätiön lähettämä sadan markan osoitus, leimauttaa lomatodistus suojeluskuntatalolla, ostaa voiannos ja kysellä Kahvituvalta autovuoroja.
Vieraitakin poikkesi. Paavo merkitsi päiväkirjaansa:
Paavo kirjoitti Eevasta vain yhden lauseen ja jatkoi, että isä lämmitti saunan ja kylvettiin. Saunan jälkeen vääpeli rupesi pakkaamaan kamppeitaan. Illalla paistettiin lettuja.
Sunnuntaina Casagranden pirssi kyyti Paavon postiautolle. Edessä oli matka Helsinkiin ja sieltä takaisin rintamalle.
Tauno Tukkinen (toim.),
Talvisodasta jatkosotaan : Paavo Lietzénin ja Reino Rannikon sotapäiväkirjat
TT 1996 (1. painos 1995)
ISBN 952-90-6820-4
Luin keväällä Helena Ruuskan teoksen Eeva Joenpelto – elämän kirjailija.
Sammatin miesten sota-aikaiset muistikirjat jäivät silloin kesken, mutta palasin niihin, kun tutkailin vuoden blogijuttujani ja huomasin maininnan Paavosta ja kauppiaan Eevasta.
Alun perin Talvisodasta jatkosotaan tuli käsiini sattumalta. Kun avasin kirjan, silmiin osui Paavon merkintä, että hän oli ratsastanut "mustalla latvialaisella köntillä". Saatoin kuvitella hevosen ja kiinnostuin rakuunan vaiheista.
Paavo Lietzén oli jo sotiin lähtiessään tottunut päiväkirjuri. Sotatoimien lisäksi hän kuvaili vapaa-ajan harrastuksia, muun muassa tyttöjen luona vierailua sekä ryypiskelyä ja kännisten tappeluita.
Saman seudun mies Reino Rannikko piti päiväkirjaa jatkosodasta kunnes kaatui lokakuun loppupuolella 1941.
Lomalainen ryhtyi lämmittämään saunaa ja vinttikamaria. Kävi postissa, tarinoi Kahvituvalla tuttujen kanssa.
Viimein Paavo rentoutui lauteilla. Päiväkirja tallensi mielialan, ja kirjoittajan tyyliä tunteva arvelee, että saunalla tuli otettua huikka tai kaksi:
Kylvin yksin ja elämä tuntui suloiselta.Seuraavana päivänä Paavo kengitti hevosensa. Leivottiin ja siivottiin. Satoi vettä.
Aatonaatoksi sää kirkastui. Paavo lähti "autobussilla" Lohjalle parturiin ja lahjoja ostamaan. Isälle puukko, äidille ja siskolle kirja. Kotimatkan viimeinen osuus taittui kauppiaan auton lavalla Hangon suunnan urhojen kanssa.
Niin kuin sotaa
ei olisikaan
Aatto oli keskiviikko ja sää edelleen kaunis. Hevoset harjattuaan Paavo koristeli isänsä hakeman "funkistyylisen" kuusen.
Isä lämmitti saunan, jonne mentiin, kun Turun maistraatinsihteeri oli julistanut radiossa joulurauhan. Vanha työmies Lindgren tuli käymään ja Paavo saunoi hänenkin kanssaan.
Ensimmäisenä sotajouluna ei vielä ollut pulaa tavarasta:
Lahjoja oli runsaasti. Sain komean puukon (tuohipäisen), paidan, villahousut, nenäliinoja, nisuäijän ja Koskelalta Karhumäen kirjan 'Miesten matkassa'.Paavo summasi kokemuksensa:
Jouluaatto meni niin kuin ennenkin. On kuin ei olisi mitään sotaa.Koti oli puolen vuoden rintamalla olon jälkeen toinen maailma.
Jouluaamuna talo valaistiin komeasti niin kuin oli tapana, mutta kukaan ei lähtenyt kirkkoon. Paavo nautiskeli huolettomasta siviilielämästä: luki, hiihteli, valokuvasi.
Pyhinä kävi tietysti vieraita ja kyläiltiin itse. Tätinsä luo Paavo meni ratsain.
Kauppiaan Eevan
vierailu
Tapaninpäivän jälkeen koitti kipakka pakkaslauantai. Mittari näytti –27°. Paavo satuloi ja häipyi asioilleen.
Muun ohessa piti hakea postista Sanakirjasäätiön lähettämä sadan markan osoitus, leimauttaa lomatodistus suojeluskuntatalolla, ostaa voiannos ja kysellä Kahvituvalta autovuoroja.
Vieraitakin poikkesi. Paavo merkitsi päiväkirjaansa:
Kauppiaan Eeva ja Naatun Kerttu olivat meillä kylässä.Kauppiaan Eeva on kirjailija Eeva Joenpelto nuorena, Paavo taas hänen suuren rakkautensa kohde parin vuoden takaa.
Paavo kirjoitti Eevasta vain yhden lauseen ja jatkoi, että isä lämmitti saunan ja kylvettiin. Saunan jälkeen vääpeli rupesi pakkaamaan kamppeitaan. Illalla paistettiin lettuja.
Sunnuntaina Casagranden pirssi kyyti Paavon postiautolle. Edessä oli matka Helsinkiin ja sieltä takaisin rintamalle.
Alun perin Talvisodasta jatkosotaan tuli käsiini sattumalta. Kun avasin kirjan, silmiin osui Paavon merkintä, että hän oli ratsastanut "mustalla latvialaisella köntillä". Saatoin kuvitella hevosen ja kiinnostuin rakuunan vaiheista.
Paavo Lietzén oli jo sotiin lähtiessään tottunut päiväkirjuri. Sotatoimien lisäksi hän kuvaili vapaa-ajan harrastuksia, muun muassa tyttöjen luona vierailua sekä ryypiskelyä ja kännisten tappeluita.
Saman seudun mies Reino Rannikko piti päiväkirjaa jatkosodasta kunnes kaatui lokakuun loppupuolella 1941.
Kyllä on 70 vuoden perästä toinen maailma tämäkin. Jouduimme siskon kanssa miettimään, uskaltaako Turun Suurtorille tänä vuonna lähteä ollenkaan joulurauhanjulistusta kuuntelemaan. Poliiseja näkyi joka puolella, ja kaikki sisäänajoväylät oli tukittu armeijan raskailla autoilla. Hae siinä sitten joulutunnelmaa.
VastaaPoistaSilmäni levisivät, kun näin uutiskuvia. Samalla heräsi rauhattomissa maissa matkustelleen refleksi, että jos tuollaisia vehkeitä alkaa näkyä kadulla, pitää ostaa lisää vettä ja mennä äkkiä kotiin siltä varalta, että on tekeillä jotain muuta kuin harjoitus.
Poista