Luulin olevani ainoa jonka kiinnostus lehtiin, televisioon, radioon ja kirjoihin on hiipunut.
Sitten Kirsti Ellilä kirjoitti blogissaan Kirjailijan häiriöklinikka, että hän on vieraantunut mediasta:
Televisio seisoi vuosikaudet nurkassa ruutu mustana. Uutiset katsoin toisella silmällä, sään keskittyneesti. Muuten riitti satunnainen elokuva tai dokumentti. Vanhasta tottumuksesta seurasin erilaisia hevoskilpailuja; tammikuun lopun Prix d'Amérique -ravit kuuluivat niihin.
Kun muutin lähiöön, päätin olla hankkimatta televisiota. Liian kalliita säätiedotuksia.
Nykyisin uutisnälkäni tyydyttyy hetkessä. Radio Vegalla on käypä ilta-annos: lyhyet uutiset ja pitkä sää. Ruotsinkielinen rannikko ja Ruotsi korostuvat, mutta oletan, että saan tietää jos Sosnovyi Bor sattuu pasahtamaan.
Ehkä myös suomeksi olisi tiivis lähetys, johon sisältyy laaja sääennuste. Pitää tutkia asiaa. Löpinäradioita inhoan kaikilla kielillä.
Kalliiksi tämäkin tulee. 10 minuuttia / päivä. Paljonkohan maksan Yle-veroa?
Lopuksi on pakko tunnustaa, että verkosta on mennyt hohto. Kiusaan tietysti hakukoneita, mutta uutispalvelut ohitan, koska heiniin pudonnutta neulaa saa kaivella vähintään paalista jos ei ladosta.
Se sähköisestä mediasta. Printtipuolesta täytyy kirjoittaa erikseen.
Ja eilinen Prix d'Amérique. Sen voitti ori Up And Quick, ohjastajana Jean Michel Bazire.
Sitten Kirsti Ellilä kirjoitti blogissaan Kirjailijan häiriöklinikka, että hän on vieraantunut mediasta:
Olen lopettanut lehtien lukemisen, television katselun ja radion kuuntelun. Joitakin kirjoja luen, mutta hitaasti ja vaivalloisesti. (Miten saat ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa 20.1.2015)Ehkä muillekin on käynyt näin, mutta asiasta ei puhuta. Onko väki siirtynyt kaikessa hiljaisuudessa omien harrastustensa pariin?
Televisio seisoi vuosikaudet nurkassa ruutu mustana. Uutiset katsoin toisella silmällä, sään keskittyneesti. Muuten riitti satunnainen elokuva tai dokumentti. Vanhasta tottumuksesta seurasin erilaisia hevoskilpailuja; tammikuun lopun Prix d'Amérique -ravit kuuluivat niihin.
Kun muutin lähiöön, päätin olla hankkimatta televisiota. Liian kalliita säätiedotuksia.
Nykyisin uutisnälkäni tyydyttyy hetkessä. Radio Vegalla on käypä ilta-annos: lyhyet uutiset ja pitkä sää. Ruotsinkielinen rannikko ja Ruotsi korostuvat, mutta oletan, että saan tietää jos Sosnovyi Bor sattuu pasahtamaan.
Ehkä myös suomeksi olisi tiivis lähetys, johon sisältyy laaja sääennuste. Pitää tutkia asiaa. Löpinäradioita inhoan kaikilla kielillä.
Kalliiksi tämäkin tulee. 10 minuuttia / päivä. Paljonkohan maksan Yle-veroa?
Lopuksi on pakko tunnustaa, että verkosta on mennyt hohto. Kiusaan tietysti hakukoneita, mutta uutispalvelut ohitan, koska heiniin pudonnutta neulaa saa kaivella vähintään paalista jos ei ladosta.
Se sähköisestä mediasta. Printtipuolesta täytyy kirjoittaa erikseen.
Ja eilinen Prix d'Amérique. Sen voitti ori Up And Quick, ohjastajana Jean Michel Bazire.
Ja luulin olevani ainoa, jonka kiinnostus mediaan, just lehtiin, televisioon, radioon on aika tavalla hiipunut.
VastaaPoistaItse asiassa koko suhde maailmaan on hiukka muuttunut. Olen kaik sitt onnellinen ilman angstia.
Kadehdittava tila. Pikkujutuista ei kannata angstata, eikä siitä ole isoissakaan hyötyä. Ja maailma pyörii, seurasi sen menoa tai ei.
PoistaSe, että mä olen tehnyt uran mediassa/ it-hommissa, ja yhden ystäväni mukaan ollut "uutisfriikki", on näemmä jäänyt taakse itsestään. Ei hotsita.
PoistaNyt kai teen, soittajasielu, sitä mikä on jäänyt tekemättä eläessäni siinä loiskiehunnassa, jos tota ihan Urho Kekkosen termillä leimaan.
Loiskiehuntaa sivumennen sanoen oli myös – ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna uusi ja ihmeellinen WWW:n hiffattu vuorovaikutteisuus 1996/97. Myöhemmin me se nettiläppä toisiaan rinnastettiin älylliseen huoraamiseen (mutta oli se sekin jotain hieman myöhemmin alkaneeseen bloggaamiseen verrattuna, joka taas ajan alatyylistä analogiaa jatkaen rinnastettiin itsetyydytykseen).
Jossain vaiheessa sitten tuli hankittua ihan oikea elämä.
Toisaalta kun kaiken on jotenkuten sisäistänyt, aika hyvin tässä pysyy kärryillä esim. politiikan turhuuden markkinoista (eilen vilkaisin uutisia ja 1. vaalipaneelia).
Sukelsin www:hen vasta 1998-1999. Tai minut heitettiin sinne, kun gutenbergilainen duuni loppui ja työkkäri alkoi ansiokkaasti kouluttaa. Hyvin opin uimaan, mutten ihan alkuun tainnut hoksata vuorovaikutteisuutta, vaikka jopa bloggasin. Tai siis harjoitin kovalevyjen täyttämistä halveksittavalla skeidalla = nettipäiväkirjoilla. (Oliko silloin päiväkirja-alustoissa lainkaan kommenttimahdollisuutta?) Tuo on hyvä: irrottaa aikaa sille mikä on aiemmin jäänyt tekemättä. Hm. Mikähän niistä jutuista olisi meikäläiselle persoonakohtaisesti tärkein?
PoistaKyssä:
Poista"Oliko silloin päiväkirja-alustoissa lainkaan kommenttimahdollisuutta?"
eipä oikein. muistan että sellaisen viestinnän mahdollistaneen skriptin koodasin itte (tai osin pöllin sen jostain jenkeistä) silloisille Kolumbuksen palvelimen kotisivuilleni - kun olin heittänyt sinne jokun poleemisen, materialismia mopanneen henkisyys-jutun, josta alkoi tulla palautetta emailitse.
Niin arvelinkin. Muistaakseni kesti ennen kuin se tuli Diarylandiin, joka nyt näkyy olevan jonkin sortin legendaarinen epäonnistuminen. Hah, olisipa muinoin älynnyt tallentaa ensimmäisiä viritelmiään. Ei silloin tajunnut, että koodia väsätessään teki historiaa.
PoistaMinun suhteeni radioon ( Ylen ykköseen) on tiivistynyt, radio on melkein aina auki. Lehtiä - etenkin muutaman ulkomaan lehden kulttuuriosastoja seuraan netistä. Paparilehti tulee kotiin, kissavideoita katselen Facebookin linkkien kautta.
VastaaPoistaPaperinen sanomalehti oli ennen aamun nautinto. Vieläköhän ne jakavat littimärkiä Hesareita (kylllästymiseni syy)? Kissavideot olin kokonaan unohtanut!
PoistaKissavideot ovat ehdottomasti verkon paras anti!
VastaaPoistaJep. Niille saa nauraa kyljet kipeiksi!
PoistaVarokaa viiksivallujen ystävät. Uudessa MBssä mainittiin kissavideohuijaukset. MB on entinen Mikrobitti jos ette ole pitkään aikaan lukeneet.
VastaaPoistaNo tietysti. Heti kun on jotain hauskaa, kaiken maailman ryöttiläät yrittävät. Näytin takavuosina senioreille internetin alkeita, ja eniten tykkäsivät, kun googlattiin 'kissa' eri tavoin. Haettiin sanalla, sitten kuvia jne ja lopulta päästiin videoihin. - Tietokonelehtiä pitäisi ruveta seuraamaan taas.
PoistaYksityisyys alkaa nousta - trendinä - elämäntapana - valintana. Mediapaasto kuuluu tähän jollain tavoin, en osaa sanoa miten, mutta ihmisiä kuullostellessa olen sen havainnut.
VastaaPoistaYlenpalttinen mediasosiaalisuus ei ole välttämättä antanut ihmisille mitään erityistä ja nyt ollaan tilanteessa: mitä mä tekisin. No teenpä omia juttujani. Olen olemassa itselleni.
Lähipiirissä olen huomannut että käsitöiden ja askastelujen osuus, puutarha- ja hedelmänviljely myös, on lisääntynyt. Kukaan ei enää puhu somesta tai mitä netissä on ollut.
Netti on hyvä olemassa, tilaan sieltä melkein kaiken - sorry paikkakunnan kauppiaat. Tänään sunnuntaina paikallinen lihantuottaja toi netistä tilaamani lihat kotiin (ja sanoi laittaneensa yhden ulkofileen mulle pääsiäistä varten pakastimeen) - fantastinen palvelu. Mutta somesta olen nyt pois, silloin tällöin käyn kyllä Waynissa katsomassa toisten matkakuvia tms.
Kaipaan viikonlopun sanomalehteä! Mutta kun se olisi haettava tien toiselta puolelta...
Tosiaan... Luulin, että median hylkiminen on vain omaa tylsyyttäni. Että kaikki muut seuraavat uutisia ja tuttavia koko ajan, jopa työssä käyvät, joilla on aika tiukassa. - Netti on arkistunut työvälineeksi. Some eriytyy, kun kukin halukas löytää itselleen sopivimman palvelun ja tyylin, joka sekin vaihtuu elämäntilanteen mukaan. - Väittävät, että blogit katoavat kolmessa vuodessa. Paljon mahdollista. Tekstien kanssa näpertäville blogi sopii harrastukseksi. Puhelimien kehitys on suosinut Twitteriä, mutta uutisvirtaan visertely ei palvele kaikkien tarpeita.
Poista