Jouluksi 1941 vääpeli Paavo Lietzén sai loman ja pääsi Syväriltä kotiin Sammattiin. Äiti osui pihassa vastaan eikä tuntenut kovasti parroittunutta poikaansa heti. Lomalainen ryhtyi lämmittämään saunaa ja vinttikamaria. Kävi postissa, tarinoi Kahvituvalla tuttujen kanssa. Viimein Paavo rentoutui lauteilla. Päiväkirja tallensi mielialan, ja kirjoittajan tyyliä tunteva arvelee, että saunalla tuli otettua huikka tai kaksi: Kylvin yksin ja elämä tuntui suloiselta. Seuraavana päivänä Paavo kengitti hevosensa. Leivottiin ja siivottiin. Satoi vettä. Aatonaatoksi sää kirkastui. Paavo lähti "autobussilla" Lohjalle parturiin ja lahjoja ostamaan. Isälle puukko, äidille ja siskolle kirja. Kotimatkan viimeinen osuus taittui kauppiaan auton lavalla Hangon suunnan urhojen kanssa. Niin kuin sotaa ei olisikaan Aatto oli keskiviikko ja sää edelleen kaunis. Hevoset harjattuaan Paavo koristeli isänsä hakeman "funkistyylisen" kuusen. Isä lämmitti saunan, jonne mentiin, k...