Ihmettelen vimmaa jolla tavaroiden ostamista ja omistamista rajoitetaan. Tosielämässä sekä ruoka että vaatteet on pakko hankkia kaupasta.
Taloyhtiö ei salli maidontuotantoa, vaikka osaan lypsää – käsin vain, joten yksi lehmä menisi. Karstaaminen, lihtaaminen ynnä muu on jäänyt kokonaan opettelematta.
Taloyhtiö ei salli maidontuotantoa, vaikka osaan lypsää – käsin vain, joten yksi lehmä menisi. Karstaaminen, lihtaaminen ynnä muu on jäänyt kokonaan opettelematta.
Tekstiilit ja laitteet menevät rikki, ja uusien hankkiminen kuuluu normaaliin elämään. Niin myös se, että välillä tekee mieli silmäniloa. Vanhan kierrätys onnistuu arkisiivouksen yhteydessä.
Suurempi raivausoperaatio tarvitaan, jos elämä muuttuu: löytyy asunto, lapset kasvavat, harrastus lopahtaa. Silloin hävittäminen on järkevää.
Tavarattomuus on kuitenkin jo lähes uskonto. Kiivas ruokanipotus on samansukuinen ilmiö.
Hyvänen aika, ruokaa saa syödä ja tavaroita saa olla.
Maailma pysyy pystyssä, vaikka nykyajan askeetti lakkaa ruoskimasta itseään yhden limpunsiivun tai joululahjan vuoksi.
P.S.
Älä osta mitään -päivä ei vaikuta tekemisiini: käyn kaupassa tarpeen mukaan. Tänään on pakko mennä, sillä ostarilla on huomenna pukit ja puurot eli markkinameteli, parku ja tungos.
Myös Black Friday luo vastenmielisen kuvan lauman halki änkeämisestä.
Maailma pysyy pystyssä, vaikka nykyajan askeetti lakkaa ruoskimasta itseään yhden limpunsiivun tai joululahjan vuoksi.
P.S.
Älä osta mitään -päivä ei vaikuta tekemisiini: käyn kaupassa tarpeen mukaan. Tänään on pakko mennä, sillä ostarilla on huomenna pukit ja puurot eli markkinameteli, parku ja tungos.
Myös Black Friday luo vastenmielisen kuvan lauman halki änkeämisestä.
Meidän ikäiset ei varmaan enää välitä mistään erityispäivistä. Toimimme juuri niin kuin sanoit, tarpeen mukaan.
VastaaPoistaMinulle on iän myötä tullut lisäksi sellainen oire :) että suorastaan kartan erityispäiviä. Nämä hulinat ja hulabaloot tekevät asiallisesta ostamisesta vielä ikävämpää työtä kuin se muuten on.
PoistaAsuin keskustassa kun inhotus iski. Olin aikonut käydä Stockalla, mutta kansaa valuikin ulos Hullujen päivien pussit kourassa ja tunku sisälle oli vielä pahempi. Ajattelin, etten halua mitään niin paljon että menisin tuonne. Käännyin ympäri ja marssin asematunneliin ostamaan sapuskat ja sitä tietä kotiin.
Niinpä, mutta nykyvaatteet on pääosin p...aa, monet kodinlaitteetkin, astioissakin on tullut pettymyksiä. Älä osta mitään -päivä mielestäni juuri painostaa miettimään omia kulutustottumuksia. Kenties jos vielä tuulettaisi, harjaisi villakankaan, korjaisi vuorin ja kiristäisi napit vanhasta talvitakista, sillä menisi vielä tämän talven. Laatua voi ehostaa, p...a menee ongelmajätteeksi. Nykymateriaalit kun ei kelpaa edes lumpuksi.
PoistaTalvikengät käyvät - jos ovat laadukkaat - ainakin kerran suutarilla ennenkuin uusitaan. Samalla kannatan paikallista käsityöläisen pikkuputiikkia.
Ostin minäkin jotain uutta lähiaikoina. Olen vuosia haaveillut Sarpanevan emaloidusta valurautapadasta ja kuinka ollakaan, se oli yhden viikonlopun tarjouksessa. En muutoin käytä mitään kuponkityrkytyksiä, mutta nyt ole sen verran vetävä tarjous että pata on jo käytössä! Uskon ja toivon että tämä ostos on hengissä vielä sittenkin kun minä en ole. Toivon että laatu siinä on sanansa mittaista, sillä erään nimekkään kotimaisen valmistajan paistoastiat ovat muuttuneet huonommiksi kuin Lidlin halpismalli. Ja kotimaisen pussilakanavalmistajan tarjousmalli oli todellinen laatupettymys! Harmi että ostin niitä monta.
Hesarissa oli tässä hyvä juttu liittyen älä osta mitään -päivään ja mm. vaatteiden laatuun.
Hyvä, että Hesari kirjoittaa. Jospa kaupan alalla uskottaisiin lehtiä. Kauppa kun hoitaa (tilannetta ymmärtämättä) älä osta mitään -kampanjoinnin itse: jos asiakas ei halua raakileita, lumppua tai kitschiä, jää ostos usein tekemättä.
PoistaHuolestuttaa oikein, kun jotkut vaatteet ja muut tekstiilit ovat aika hiutuneita. Mistähän löytäisi kunnollisia tilalle? Tunnetun kotimaisen valmistajan pussilakanat olivat pettymys jo vuosia sitten. Taidamme puhua samasta firmasta.
Pesettäminen, tuulettaminen, korjuuttaminen ja muu on itsestään selvää meikähuushollissa. Osaan parsia ja paikata yhtä sun toista itsekin, jos hommaan siis kannattaa ruveta. Tänään hain 15 vuotta vanhat verhoni pesulasta ja nyt ne ovat keittokomeron ikkunassa. En uskaltanut ruveta itse pesemään, kun niissä on kahta eri kangasta ja vielä langalla kirjottuja kukkia.
Näissä teemapäivissä ja muissa minua ärsyttää se, että valistajat ja kieltäjät ottavat oikeuden mestaroida toisten elämää, josta tietävät yhtä vähän kuin ... kaupan sisäänostajat!