Marketin karpalotarjous herätti makumuistot. Ostin rasian, koska olen pienestä asti tykännyt myös happamista marjoista.
Isä toi yhtenä syksynä metsätyömaalta karpaloita harva se päivä. Tietysti halusin maistaa, ja mieltymys syntyi heti. Kumma kyllä, en pitänyt ketunleivästä enkä suolaheinästä, joita toiset mussuttivat.
Lasiseen eväspulloon mahtui vajaa litra. Kun se oli tyhjennetty ja huuhdottu, marjastukseen tottunut mies raapaisi äkkiä siihen viemiset suon laidasta.
Moottoripyörä pöristi illansuussa pihaan. Heti kohta juotiin kahvit ja syötiin pullaa tai voileipää. Tuore ranskanleipä kävi molemmista. Vilkaisin kuitenkin, oliko pullossa tällä kertaa marjoja.
Koulutyttönä löysin karpaloita omilta nurkilta. Äkkäsin luikertavat varret, kun soudin kerran leton ohi. Siihen aikaan kesät menivät kasvien perässä juostessa, ja pidin silmät auki kerättäviksi sopivien lajien varalta.
Meillä päin letto tarkoitti veden pinnalla lilluvaa rahkasammalpatjaa. Sitä oli kotijärven rannassa pitkä kaistale.
En kuitenkaan saanut karpaloa herbaariooni, sillä näytteen olisi pitänyt olla kukassa. Letolle oli kielletty menemästä, ja osasin hyvin kuvitella, miten kävisi, jos humpsahtaisin sammalen läpi.
Uskaltauduin letolle vasta loka-marraskuussa, kun rannat olivat jäätyneet ja maa kovettunut. Talvi tai lyhempikin pakastus tekee karpaloista vain maukkaampia.
Isä toi yhtenä syksynä metsätyömaalta karpaloita harva se päivä. Tietysti halusin maistaa, ja mieltymys syntyi heti. Kumma kyllä, en pitänyt ketunleivästä enkä suolaheinästä, joita toiset mussuttivat.
Lasiseen eväspulloon mahtui vajaa litra. Kun se oli tyhjennetty ja huuhdottu, marjastukseen tottunut mies raapaisi äkkiä siihen viemiset suon laidasta.
Moottoripyörä pöristi illansuussa pihaan. Heti kohta juotiin kahvit ja syötiin pullaa tai voileipää. Tuore ranskanleipä kävi molemmista. Vilkaisin kuitenkin, oliko pullossa tällä kertaa marjoja.
Koulutyttönä löysin karpaloita omilta nurkilta. Äkkäsin luikertavat varret, kun soudin kerran leton ohi. Siihen aikaan kesät menivät kasvien perässä juostessa, ja pidin silmät auki kerättäviksi sopivien lajien varalta.
Meillä päin letto tarkoitti veden pinnalla lilluvaa rahkasammalpatjaa. Sitä oli kotijärven rannassa pitkä kaistale.
En kuitenkaan saanut karpaloa herbaariooni, sillä näytteen olisi pitänyt olla kukassa. Letolle oli kielletty menemästä, ja osasin hyvin kuvitella, miten kävisi, jos humpsahtaisin sammalen läpi.
Uskaltauduin letolle vasta loka-marraskuussa, kun rannat olivat jäätyneet ja maa kovettunut. Talvi tai lyhempikin pakastus tekee karpaloista vain maukkaampia.
Minä sain myös lapsena ankarat ohjeet, että suolle ei saa mennä yksin, näkyi siellä sitten mitä marjoja tahansa. Naapurin mies oli meinannut nuorempana hukkua läheiseen lettoon, oli hädin tuskin päässyt sieltä enää ylös. Sammalpatja näyttää usein pettävän tukevalta, vaikka alla on silkkaa suovettä.
VastaaPoistaVaroitukset olivat tosiaan aiheellisia. Meidän leton sammalkerros vaikutti sitä paitsi tavallista ohuemmalta. Siitä irtosi helposti pieniä "saaria", jotka ajelehtivat järvellä. Pari saarta asettui moneksi vuodeksi meidän rantaan melkein laiturin viereen.
Poista