Ansionsa mukaan

Olen ajatellut, että keräily on sisäinen, yksityinen intohimo.
Että keräilijä rakentaa jollain tavalla minuuttaan.

Kuitenkin Donna Leon antaa dekkarissaan Ansionsa mukaan  alaa tuntevan kreivittären selittää komisario Brunettille:

Keräilijät ovat omalaatuista väkeä, ainakin useimmat heistä. Miltei kaikki ovat miehiä ja useimmilla on kova halu näyttää muille.

Brunetti tutkii tapausta, jossa kirjastosta on varastettu satoja vuosia vanhoja harvinaisia kirjoja. Joistakin on leikattu kuva- ja karttasivuja.

Tavara menee kaupaksi. On hienompaa leuhkia kulttuurihistoriallisella aarteella kuin ökyautolla tai muulla ilmeisellä ylellisyydellä, johon liika raha tavallisesti upotetaan.

Sosiaalinen kiipiminen selittää kirjassa monta asiaa. Kaikki haluavat elämässä ylöspäin, niin opettajaksi joutunut pappi kuin sisilialaisen ruhtinaan tytärkin.

Varkaille kelpaa
kaikki

Juonen lienee inspiroinut tositapaus, jossa napolilaisen kirjaston johtaja varasti tuhansia niteitä ja käsikirjoituksia ennen kuin jäi kiinni. Leon esittelee trendin:

– – viime vuosina räjähdysmäisesti yleistyneitä varkauksia kodeissa, kirjastoissa ja museoissa – – ei ainoastaan varastetuista maalauksista ja veistoksista vaan myös käsikirjoituksista ja kirjoista, sekä kokonaisista teoksista että yksittäisistä sivuista. Kaikki oli vapaata riistaa uusille kirjavandaaleille, jotka verottivat Euroopan vanhimpiin kuuluvia kokoelmia – –

No joo, nykyään lähtee kaikki, minkä joku pystyy repimään irti ja kuvittelee saavansa kaupaksi. Kulttuuria en ole älynnyt pitää myyntikelpoisena.

Lähikirjastosta katoaa rokkarien huumeenhuuruisia muistelmia. Kerran vietiin yleisövessan seinästä tukevasti kiinnitetyt vaatekoukut.

Monenlaisia
ihmisiä

Vaikka liikutaan kirjojen maailmassa, Ansionsa mukaan  antaa reilusti sijaa niille, jotka eivät harrasta lukemista ja ilmoittavat puhuvansa todellisista asioista.

Ahneiden ja varkaiden rinnalla on henkilöitä, joilta puuttuu omistamisen himo. Murhatun veli suhtautuu kadonneisiin arvotauluihin käytännöllisesti:

Ne olivat vain lisää tavaraa josta piti huolehtia.

Kreivitär arvelee, ettei komisario Brunettikaan kuuluu siihen kansanosaan, joka hamuaa statussymboleja elämänsä onttojen kohtien täytteeksi.

Venetsian kevään
nautinnot

Tällä kertaa Leon onnistuu. Tosihuonoja tekeleitä Brunetti-sarjassa ei ole, mutta välillä juoni kulkee sujuvammin ja muu aines on levitetty sen lomaan tasaisemmin.

Ansionsa mukaan  sijoittuu Venetsian kevääseen, aikaan ennen turistilaumojen saapumista. Paikalliset pienet artisokat ynnä muut ruokanautinnot kuuluvat asiaan. Jälkiruoka tai konjakki houkuttelee vähemmän. Trendi sekin.

Arkiset ilot vetoavat Leonin dekkareissa niihin lukijoihin, joille Nordic noir  on liian mustaa.

Ja niin, eivät vain keräilijät ole vähän erikoista väkeä. Leon antaa kirjaston salivahdin todeta:

Kirjastonhoitajat ovat omanlaisiaan ihmisiä.

Donna Leon, Ansionsa mukaan

Suomentaneet Kaijamari Sivill ja Markku Päkkilä

Otava 2016

ISBN 978-951-1-28753-7