Jotta tonttuilu sujuisi pikkujoulun perinteiden mukaisesti, työpaikka kustansi ruuat ja porukka toi omat viinat.
Ellen olisi allerginen vähän kaikelle, pitäisin tipasta viskiä tai konjakkia silloin tällöin. Tai luostarien maustetuista likööreistä. Tai retsinasta, jollei se ole tärpättiä.
Opin jo kauan sitten varomaan: kokeeksi fingerporillinen. Yleensä nenä alkoi vuotaa ja silmät kutista.
Algerialainen punkku, jota nuoruudessani harrastettiin, sekoitti vatsan. Kauheinta oli hämäläinen 50-vuotisjuhlasahti, jota erehdyin juomaan pari lasillista. Suolet kurluttivat monta päivää.
Anafylaksian uhka sai alkoholinkäytön loppumaan melkein kokonaan. Fiini sana tarkoittaa yliherkkyysreaktiota, josta voi seurata paha äkkikuolema. Yksi sen suuntainen kokemus riitti.
Olisi typerää kuolla siksi, etteivät ympärillä hilluvat humalaiset näppäile salamannopeasti 112, jos mummo sammuu.
Juomattomuuteni tuli pikkujouluissa esille heti, kun työkaverit olivat tarpeeksi kännissä. Luulivat, etten ryyppää jostain aatteellisesta syystä – oikeuttaisiko se kettuilun?
Tylsintä oli, kun raitis ihminen piti ikuistaa pullo kourassa. Pyysivät kyökin puolelle muka suomentamaan ranskankielistä etikettiä, ja kuvaaja oli asemissa.
Koska tiesin, mitä teen, ohitin herjat ja tyrkyttämisen. Enhän halunnut, että suu turpoaa, henkeä ahdistaa, lihasvoima katoaa ja tulee pelottavan huono olo.
Joskus porukan toilaukset käväisivät mielessä, kun tehtiin yhdessä töitä. Pidin tietenkin kohteliaan naaman.
Yksi esimiehistä käytti alkoholia tyylikkään hillitysti, mutta hänelle ei uskallettu letkautella.
Kerran esimies oli tullut ottaneeksi pitkän aterioinnin kuluessa niin monta lasillista punaviiniä, että sen huomasi. Ällistelin, miten paljon kehuja tyyppi sai selän takana humaltumisensa vuoksi.
Lopetin pikkujoulujen juhlimisen, kun eläkkeelle lähtö häämötti. Arvelin, että saisin joka tapauksessa pitää työpaikkani loppuun asti.
Uusin tutkimus sanoo, että viina on kaikille epäterveellistä. Joko sitä saa vapaasti olla juomatta?
Ellen olisi allerginen vähän kaikelle, pitäisin tipasta viskiä tai konjakkia silloin tällöin. Tai luostarien maustetuista likööreistä. Tai retsinasta, jollei se ole tärpättiä.
Opin jo kauan sitten varomaan: kokeeksi fingerporillinen. Yleensä nenä alkoi vuotaa ja silmät kutista.
Algerialainen punkku, jota nuoruudessani harrastettiin, sekoitti vatsan. Kauheinta oli hämäläinen 50-vuotisjuhlasahti, jota erehdyin juomaan pari lasillista. Suolet kurluttivat monta päivää.
Anafylaksian uhka sai alkoholinkäytön loppumaan melkein kokonaan. Fiini sana tarkoittaa yliherkkyysreaktiota, josta voi seurata paha äkkikuolema. Yksi sen suuntainen kokemus riitti.
Olisi typerää kuolla siksi, etteivät ympärillä hilluvat humalaiset näppäile salamannopeasti 112, jos mummo sammuu.
Juomattomuuteni tuli pikkujouluissa esille heti, kun työkaverit olivat tarpeeksi kännissä. Luulivat, etten ryyppää jostain aatteellisesta syystä – oikeuttaisiko se kettuilun?
Tylsintä oli, kun raitis ihminen piti ikuistaa pullo kourassa. Pyysivät kyökin puolelle muka suomentamaan ranskankielistä etikettiä, ja kuvaaja oli asemissa.
Koska tiesin, mitä teen, ohitin herjat ja tyrkyttämisen. Enhän halunnut, että suu turpoaa, henkeä ahdistaa, lihasvoima katoaa ja tulee pelottavan huono olo.
Joskus porukan toilaukset käväisivät mielessä, kun tehtiin yhdessä töitä. Pidin tietenkin kohteliaan naaman.
Yksi esimiehistä käytti alkoholia tyylikkään hillitysti, mutta hänelle ei uskallettu letkautella.
Kerran esimies oli tullut ottaneeksi pitkän aterioinnin kuluessa niin monta lasillista punaviiniä, että sen huomasi. Ällistelin, miten paljon kehuja tyyppi sai selän takana humaltumisensa vuoksi.
Lopetin pikkujoulujen juhlimisen, kun eläkkeelle lähtö häämötti. Arvelin, että saisin joka tapauksessa pitää työpaikkani loppuun asti.
Uusin tutkimus sanoo, että viina on kaikille epäterveellistä. Joko sitä saa vapaasti olla juomatta?
Tuohan on kiusaamista! Oliko työpaikkasi olevinaan jokin sivistynyt firma?
VastaaPoistaOli se sivistynyt, mutta viina liuottaa pintasilauksen. Eikä ryyppäämättömyys ollut ainoa asia, jonka vuoksi juopunut lauma kääntyi erilaisia vastaan. Kettuilujen vastapainoksi pikkujouluissa sai nopean perehdytyksen lauman sisäisiin kaunoihin. Tulokkaalle se oli äärettömän mielenkiintoista.
Poista