Leonard Cohen 1934–2016

Silmä poimii ensi töikseen tutun nimen aamun uutisvirrasta:
Leonard Cohen on kuollut.

Sue Townsend sanoi yhdestä romaaninsa Queen Camilla  pariskunnasta, että Cohen oli ollut heidän nuoruutensa soundtrack.

Cohen oli minun aikuisuuteni ääniraita. Koko ajan taustalla opiskelijasta eläkeläiseksi.

"Cohen had been the soundtrack to their young lives."

 Sue Townsend, Queen Camilla
Michael Joseph 2006
ISBN 978-0-718-14856-0
Lainaus on sivulta 435.

Comments

  1. Anonymous12.11.16

    Kirjoitin Cohenin viimeisen levyn tunnelmista: https://aamulyhyet.blogspot.fi/2016/11/leonard-cohen-2191934-7112016.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Anonymous12.11.16

      Siis tässä https://hullunviulu.wordpress.com/2016/11/12/l-cohenin-viimeinen-perinto/

      Delete
    2. Paula12.11.16

      Kiitokset osoitteesta, kävin lukemassa! Odotan levyä malttamattomana - olen kirjaston varausjonossa kahdeksas. Sanoituksia vilkaisin leonardcohenfiles.comissa, mutta ei se ole mitään ilman musiikkia, niin runoilija kuin mies olikin.

      Delete
  2. Anonyma18.11.16

    Meilläkin kuunneltiin paljon Cohenia, vaikka laulut olivat usein liian depressiivisiä. Näihin vanhoihin ideoihin ei ole oikein saatu makua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Paula18.11.16

      En ole minäkään oikein saanut. Minkähänlainen tämä viimeinen mahtaa olla? Koko tuotannosta olen pitänyt vain osista, niistä kyllä sitten todella paljon. Nyt Discmanissa odottaa vanha Greatest Hits, mutta kuuntelenkin sadetta ja tuulen ulvahtelua nurkissa.

      Delete

Post a Comment

Popular posts from this blog

Almanakkaa ostamassa

Maalla käydessä poikkesin kirjakaupassa. Aikaisemmin niitä oli kaksi, mutta liitosten laajentama kunta ja ympäröivä seutu pitävät hengissä enää tämän. Tuttu vanha rouva halusi Yliopiston almanakan . Niitä ei kuitenkaan ollut kirjakaupassa yhtään, kun hän saattajineen hankkiutui ostoksille. Pakko tilata. Nyt menin kyselemään rouvan allakkaa, ja se olikin saapunut. Kaupassa oli myös miesasiakas, joka penkoi kalenterihyllyä pitkän aikaa. Hän kaipasi viiden vuoden päiväkirjaa. Ei, ei ollut. Luvattiin tilata, ensi viikolla tulisi. Kassalla mies seisoi edessäni iso ja painava kymmenen vuoden päiväkirja kädessään. Myyjä selitti uudelleen, että ensi viikoksi saataisiin viiden vuoden kirjoja. "On niin pirun pitkä matka lähtee hakemaan", mies totesi yrmeänä. Asiakkaiden tarpeet ja myymälän valikoima eivät kohdanneet. Alepöytä notkui skräppäyspapereita, mutta vuodenvaihteen tuotteiden saatavuus oli todella heikko. Tällä menolla käy niin, että tavarat ostetaan jo hyviss...
Read more »

Median hohto on mennyt

Luulin olevani ainoa jonka kiinnostus lehtiin, televisioon, radioon ja kirjoihin on hiipunut. Sitten Kirsti Ellilä kirjoitti blogissaan Kirjailijan häiriöklinikka , että hän on vieraantunut mediasta: "Olen lopettanut lehtien lukemisen, television katselun ja radion kuuntelun. Joitakin kirjoja luen, mutta hitaasti ja vaivalloisesti." (Miten saat ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa 20.1.2015) Ehkä muillekin on käynyt näin, mutta asiasta ei puhuta. Onko väki siirtynyt kaikessa hiljaisuudessa omien harrastustensa pariin? Televisio seisoi vuosikaudet nurkassa ruutu mustana. Uutiset katsoin toisella silmällä, sään keskittyneesti. Muuten riitti satunnainen elokuva tai dokumentti. Vanhasta tottumuksesta seurasin erilaisia hevoskilpailuja; tammikuun lopun Prix d'Amérique -ravit kuuluivat niihin. Kun muutin lähiöön, päätin olla hankkimatta televisiota. Liian kalliita säätiedotuksia. Nykyisin uutisnälkäni tyydyttyy hetkessä. Radio Vegalla on käypä ilta-annos: lyhyet uutise...
Read more »

Pihalinnut

Talitiainen aloittaa heleästi aamuneljältä: titity ti titity ti.  Kesäkuun sievin näky on tiainen syreenin latvassa: keltainen vatsa loistaa liilan kukkavaahdon seassa, pää kääntyilee ja pikisilmät tarkkailevat ympäristöä. Puiston hakkuutöiden jälkeen täällä ei juuri muita nurkkalintuja olekaan kuin tintit. On tietysti pakko myöntää, että aamu-uni on makeaa, kun harakat eivät räkätä. Monena kesänä seurailin niiden touhuja. Ensimmäinen risupallo kelpasi kaksi vuotta. Seuraavina pykättiin uudisrakennus aina vain lähemmäs ikkunaani, ja lopulta matkaa oli joku metri. Harakka pitää muutakin ääntä kuin räkätystä. Viestittelyä riitti koko valoisan ajan. Hermoni kestivät, kunnes jälkikasvu lähti pesästä. Sitten poikaset hyppivät pensaan alla ja säksättivät loputtomasti. Emot räksättivät huolestuneina takaisin. Olisin minä silti pitänyt harakat. Ja satakielen. Se mekasti samassa pensaikossa melkein läpi yön. Istuskelin villatakkiin kääriytyneenä parvekkeella ja kuuntelin ...
Read more »