Onkohan paperikauppa vielä Töölöntorin laidalla? Oli se, kun Outi Pakkanen kirjoitti dekkariaan Helle, joka sijoittuu entisille kotikulmilleni Helsingin Etu-Töölöön. Viimeiset paperikaupat tekevät kuitenkin katoamistemppuja.
Pakkasen vakihenkilö graafikko Anna Laine joutuu vesivahingon takia evakkoon. Samoin tietysti mäyräkoira Justus.
Asunto sijaitsee lähellä Mika Waltarin puistikkoa ja Eliteä, jossa yhä vain on taiteilijakapakan hohtoa. Anna Laine pujottelee vanhojen mööpelien ja portaan erilaisten asukkaiden seassa. Kissanpissa tuoksahtaa huoneissa, ulkona roskakatos.
Tunnistan heti keittiön tilat: "kapea putka". Kuin myös antiikkisen kaasuhellan. Uunin räjähtämistä saa pelätä, jos sitä rupeaa sytyttämään.
Kirja sijoittuu kesään ja sää tihkuu riveille ja rivien väliin. Juhannuksena roikaa vettä, mittari näyttää +9°. Talon rappujuhlien perjantaina lukema on hikiset +32,5°.
Sitten tulee myrsky ja lopulta murha, niin kuin odottaa sopii.
Pakkasen romaanien ääressä viihdytään muun kuin karmivan jännityksen vuoksi. Niiden lukijat keskittyvät mieluummin Helsingin ja ruuanlaiton kuvauksiin kuin angstiin, vereen ja takaa-ajoihin.
Helle käy yhtä hyvin rakkausromaanista kuin dekkarista. Suhteet ovat hiukan epätyypillisiä, ja yhden niistä solmii Anna Laine, vaikka on vannonut, että karkeakarvainen ikäherra riittää asuinkumppaniksi.
Parin naisen kliseisyyttä Pakkanen olisi voinut laimentaa. Nykylukijat herkuttelevat mieluusti vihjauksilla.
Sympaattinen tarina tämä on, niin kuin Pakkasen dekkarit yleensäkin. Varaan aina kirjastosta hänen uusimpansa. Tarinan lisukkeeksi sopii teekuppi ja tehosteeksi pimeä loppukesän ilta.
– Ruokaohjeet löytyvät kirjan takaa.
Outi Pakkanen, Helle
Otava 2015
ISBN 978-951-1-29068-1
Pakkasen vakihenkilö graafikko Anna Laine joutuu vesivahingon takia evakkoon. Samoin tietysti mäyräkoira Justus.
Asunto sijaitsee lähellä Mika Waltarin puistikkoa ja Eliteä, jossa yhä vain on taiteilijakapakan hohtoa. Anna Laine pujottelee vanhojen mööpelien ja portaan erilaisten asukkaiden seassa. Kissanpissa tuoksahtaa huoneissa, ulkona roskakatos.
Tunnistan heti keittiön tilat: "kapea putka". Kuin myös antiikkisen kaasuhellan. Uunin räjähtämistä saa pelätä, jos sitä rupeaa sytyttämään.
Kirja sijoittuu kesään ja sää tihkuu riveille ja rivien väliin. Juhannuksena roikaa vettä, mittari näyttää +9°. Talon rappujuhlien perjantaina lukema on hikiset +32,5°.
Sitten tulee myrsky ja lopulta murha, niin kuin odottaa sopii.
Pakkasen romaanien ääressä viihdytään muun kuin karmivan jännityksen vuoksi. Niiden lukijat keskittyvät mieluummin Helsingin ja ruuanlaiton kuvauksiin kuin angstiin, vereen ja takaa-ajoihin.
Helle käy yhtä hyvin rakkausromaanista kuin dekkarista. Suhteet ovat hiukan epätyypillisiä, ja yhden niistä solmii Anna Laine, vaikka on vannonut, että karkeakarvainen ikäherra riittää asuinkumppaniksi.
Parin naisen kliseisyyttä Pakkanen olisi voinut laimentaa. Nykylukijat herkuttelevat mieluusti vihjauksilla.
Sympaattinen tarina tämä on, niin kuin Pakkasen dekkarit yleensäkin. Varaan aina kirjastosta hänen uusimpansa. Tarinan lisukkeeksi sopii teekuppi ja tehosteeksi pimeä loppukesän ilta.
– Ruokaohjeet löytyvät kirjan takaa.
Outi Pakkanen, Helle
Otava 2015
ISBN 978-951-1-29068-1
Kommentit
Lähetä kommentti