15.8.2016

Jana vai kartta?

Tärkein peruste, jonka mukaan järjestän maailmaa, on tapahtuman paikka.

Elämänvaiheet ovat mielessäni kartalla eivätkä aikajanalla: Helsinki, nykyinen lähiöni, opiskelukaupunki, lapsuuden kotipitäjä, vielä pohjoisemmat tutut seudut. (Lähiö on ajatuksissani eri paikka kuin Helsinki, joten käytän lähiön nimeä.)

Web-koulutuksen opettaja huomasi taipumuksen. Hän piti sitä erikoisena, koska ei tajunnut piirteen maalaisuutta.

Olen kasvanut siihen, että talo pysyy, mutta väki vaihtuu, kun uusi sukupolvi ottaa isännyyden. Paikka ja rakennukset jäävät silloinkin, kun tila myydään vieraalle.

Saatan määritellä sijaintini vuosia sitten puretun talon mukaan. Kerran soitin maalla kylälle päin kävellessäni: "Laita kahvi tulemaan, mä olen nyt Korpelan kohdalla." Tienvarresta hävinnyt mökki oli edelleen myös puhekumppanin maisemassa.

Näkymättömiin painuneen historian lisäksi kartan pisteisiin kerrostuu oman elämän jaksoja.

Suunnittelen yhtä kaupunkiani esittelevää valokuva-albumia, jossa kullekin paikalle on varattu aukeama. Koska haluan näyttää aikajärjestyksen, vanhat kuvat voisivat olla mustavalkoisia ja hiljattain otetut värillisiä.

Kuinkahan muut kokevat tämän? Kumpi on ensisijainen, aika vai paikka?

2 kommenttia:

  1. Mietin aika kauan, janakaan ei oikeastaan ole oikea tähän. Olen kaavioihminen. Peräkkäisiä erikokoisia (pyöreitä tai soikioita -ei kulmikkaita, vaikka muuten kaiken pitäisi olla kulmikasta) tapahtumapyörylöitä. Isommat tapahtumat isoon värilliseen jne. Eri väreillä on merkityksiä. Näin kuvittelen janani.
    Nykypaikkakuntalaisia täälläkin ihmetyttää vanhat putkanmäet ym mistä peruspaikkakuntalaiset puhuu sujuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella mielenkiintoinen tapa hahmottaa, ja värit lisäävät merkityksiä, jotka näkee itse heti. Ja ajatella, ihminen joka on sisäistänyt vuokaaviot!

      Poista