Auringon ottamisen muisto tuntui pahimmalta jälkeenpäin. Tarkoitan sitä vaihetta, kun olin kuullut säteilyarvojen kohoamisesta, mutta mikään ei ollut varmaa ja tiedotuksen laatu epäilytti.
Mitähän oikein tein sinä viikonloppuna? Merkityksettömät yksityiskohdat häviävät kolmessakymmenessä vuodessa.
Syvennyin kai huushollin lisäksi korttiaskarteluun tai valokuviin. Rentouduin, unohdin työt ja kaiken muun. Tietysti sepustin kirjeitä. Niitä oli aina vähintään yksi kesken.
Kauniilla ilmalla on
pakko ulkoilla
Kauniilla ilmalla on
pakko ulkoilla
Omatunto kolkutti joka kerta, kun nostin katseeni ikkunaan ja näin upean sään. Todella synti nyhrätä sisällä.
Kello oli kaksi tai enemmän, kun vihdoin raahauduin takapihalle nauttimaan keväisestä sunnuntaipäivästä.
Kello oli kaksi tai enemmän, kun vihdoin raahauduin takapihalle nauttimaan keväisestä sunnuntaipäivästä.
Sininen taivas himersi aavistuksen utuisena. Ei ketään missään. Naapurien pihat olivat autioita. Ulkoilunsa suorittaneet kunnialliset tyypit istuivat jo ruokapöydän ääressä tai makasivat sohvalla.
Oli ihan kuin kesä. Lämpö valui kasvoille ja käsivarsille. Nostin helmat puolireiteen, että kalpeat sääret ruskettuisivat.
Lojuin silmät suljettuina. Kuuntelin lintua. Olin vain ja annoin ihon imeä valoa. Heikko savun haju kertoi, että kauempana poltettiin risukasaa.
Levottomuus heräsi
uutisten myötä
Levottomuus heräsi
uutisten myötä
Maanantaina joku sanoi töissä, että on mitattu normaalia korkeampia säteilyarvoja. Nyt fundeeraan, mitä kautta tieto oli tullut ennen kuin asiasta kerrottiin virallisesti.
Jotkut työkaverit uskoivat helposti kaikenlaiset huhut. Tällä kertaa ajattelin, että jutussa täytyi olla perää. Aloin töistä päästyäni pitää radiota auki ja seurata uutisia.
Helsingin tilanne huolestutti. Olinko nauttinut suloisesta auringonpaisteesta ydinlaskeuman alla?
Tarkempaa selkoa ei saatu, siis viimeisen päälle vakuuttavaa – alussa tieto oli viipynyt, ja olin kaikissa asioissa hiukan kriittinen sekä julkisten tahojen että höpsöjen suhteen.
Arki jatkui. Ulkomailta tuli pari hysteeristä kirjettä, mutta olin vastoin odotuksia elossa ja terve.
Arki jatkui. Ulkomailta tuli pari hysteeristä kirjettä, mutta olin vastoin odotuksia elossa ja terve.
Työpaikalla kahviputkan poliittinen kerho käsitteli "tsernopyllyn pöllähdystä" kauan. Nukkuvien puolueellekin becquerel oli yhtä tuttu yksikkö kuin metri tai kilo.
Sininen, vaarallinen
taivas
Luottamus ilmaan meni. Kaunista, kirkasta ja petollista. Vielä pahempi, jos tuuli ja sade tuovat saasteen pikavauhtia.
Sininen, vaarallinen
taivas
Luottamus ilmaan meni. Kaunista, kirkasta ja petollista. Vielä pahempi, jos tuuli ja sade tuovat saasteen pikavauhtia.
Tšernobyl käy mielessä, kun ydinvoima tulee puheeksi. Kokemuksesta ei pääse milloinkaan irti.
Tai jos yritän määritellä tarkasti: kokemukseen sulautuneesta tiedosta, että aistit eivät havaitse säteilyvaaraa.
Tai jos yritän määritellä tarkasti: kokemukseen sulautuneesta tiedosta, että aistit eivät havaitse säteilyvaaraa.
Neuvostoliittolaisessa Tšernobylin ydinvoimalassa tapahtui räjähdys
aamuyöllä lauantaina 26.4.1986.
aamuyöllä lauantaina 26.4.1986.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlin kasvimaalla kaivelemassa, kun alkoi sataa pientä tihua. En lähtenyt heti sisälle, koska sade ei kastellut ensi alkuun pahasti. Pari päivää myöhemmin YLE kertoi kohonneista säteilyarvoista, ja kun pahimmasta rähmällään olosta Neuvostoliiton suuntaan selvittiin, koko karmeus paljastui. Niitä kasvimaan tuotteita ei syöty sinä kesänä, ja kyllä harmitti, että ylipäätään olin ehtinyt jo nähdä kylvämisen vaivan. Syksymmällä metsät olivat sitten täynnä sieniä, mutta ei niihin tietenkään uskaltanut koskea, eikä marjoihinkaan.
VastaaPoistaKommentti oli tullut kahteen kertaan, joten poistin toisen. Tätä sattuu aina joskus.
PoistaLuin vappuna maalla sukulaisten lehdestä, että Nurmijärven observatoriossa mitattiin kohonnut säteily iltapäivällä sinä sunnuntaina, kun otin Helsingissä aurinkoa. Ihan uusi tieto. Koska virkamiehet olivat lakossa, paikalla oli vain asemanhoitaja, joka arveli, että laitteet krenkkaavat taas. Sen tiesin, että illalla säteily havaittiin armeijan mittausasemalla jossain päin Kainuuta.
Ai sade osui sinne? Ilmeisesti pahempia seurauksia ei kuitenkaan ole ollut. Tiedän yhden innokkaan marjastajan & sienestäjän, jolle tuli myöhemmin kilpirauhasen syöpä, ja yhteys laskeumaan kävi heti mielessä.
En vieläkään uskalla syödä täältä poimittuja suppilovahveroita. Kaikista sienistä juuri niissä on eniten jäljellä cesiumia.
VastaaPoistaEn ole tiennytkään, että supparit ovat pahimpia. Sääli. Hyvä ruokasieni, ja niitä saa vielä myöhään syksyllä. Meidän lande on Tšernobylin laskeuman toiseksi pahinta luokkaa. Aion kyllä edelleen ottaa riskin ja syödä sen harvan kerran, kun joku tarjoaa herkkuani sienipiirakkaa. Leikkaan vielä niin ison palan kuin vain kehtaan.
Poista(STUK on julkaissut luettelon, joka löytyy netistä, kun hakee "Tšernobyl-laskeuma Suomessa kunnittain".)