Elämän kirjailija

Teemat alkavat voimistua romaani romaanilta: vahvat toimeliaat naiset, heikot väistyvät miehet, sisarkateus ja epäoikeudenmukainen perinnönjako.

Näin Eeva Joenpellon elämäkerturi Helena Ruuska tiivistää teoksessaan Eeva Joenpelto – elämän kirjailija  ne asiat, jotka askarruttivat Joenpeltoa kautta vuosien.

Lukijan mielessä vilkkuu kirjailijan traumaattinen lapsuus uran pontimena ja se, että isän tyttöjen sanotaan kirjoittavan.

Naisen elämä,

paljon surua

Joenpellon omien sanojen mukaan hänen kirjansa olivat "onnettomuuksien metamorfooseja".

Pikku Eeva oli yksinäinen, sillä kylältä ei löytynyt ikätovereita. Vanhempi veli Erkki oli äidille kaikki kaikessa. Kun Erkki kaatui Jatkosodassa, äiti totesi aikuistuvalle tyttärelleen: "Kunpa se olisit ollut sinä."

Onnettomuuksia riitti: hylätyksi tuleminen ja avioeron häpeä, esikoispojan itsemurha alle kolmikymppisenä, juuri neljäkymmentä täyttäneen toisen pojan syöpäkuolema.

Jotta selviäisi, oli rakennettava komea talo ja kirjoitettava komeita romaaneja.

Taiteilijan vapaus

ja todellisuus

Sukulaiset ja kyläläiset löysivät tunnistettavia henkilöitä Joenpellon kirjojen sivuilta.

Kaikki eivät hyväksyneet kirjailijan ottamia vapauksia. Lukijathan uskoisivat, että asiat oli präntätty kansien väliin juuri niin kuin ne olivat tapahtuneet.

Ruuska on tehnyt tarkkaa työtä ja vertaillut esimerkiksi romaania Jottei varjos haalistu  ja sukututkimuksen tietoja.

Kirja on kirja

on bisnes

Eeva Joenpelto oli pitkään naimisissa kustantajan kanssa – aviomies oli Tammen Jarl Hellemann – ja hänen oman kustantajansa WSOY:n virkailijat ja johtajat olivat totta kai läheisiä yhteistyökumppaneita.

Niinpä Ruuskan teos avaa kiintoisia näkymiä kirjailijan työhön ja kirja-alan kehitykseen.

Huomasin unohtaneeni kirjakerhojen olemassaolon. Samoin olivat mielestä häipyneet rasittavat libristi-illat, joihin kustantaja roudasi sekä kirjojaan että kirjailijoitaan. Ruuska toteaa:

Eeva tuskin kuitenkaan resusi viikkotolkulla pitkin maakuntia, vaan WSOY:n myyntipäällikkö kuljetti hänet isoimmille paikkakunnille erikseen omalla autollaan – –

Ujouteen taipuvaisesta Joenpellosta kehittyi ajan mittaan esiintyjä, ja hänen elegantti pukeutumisensa tarjosi yleisölle silmänruokaa.

Pihkassa Oinoon

Paavoon

Uusissa kirjoissa tapaa joskus vanhoja tuttuja. Lukiolaisena Joenpelto rakastui äidin puoleiseen sukulaismieheen Paavo Lietzéniin ja halusi ryhtyä Oinoon talon emännäksi.

Jos oikein muistan, Paavo mainitsi kauppiaan Eevan sotapäiväkirjassaan vain kerran. Mies aikoi joka tapauksessa pysyä naimattomana, koska vapaus on ihmisen kallein asia.

Ruuskan mukaan Paavo oli "vanha originelli juoppo".

Aloita Joenpelto

elämäkerrasta

Yllättävän moni on ohittanut Joenpellon kokonaan. Lukemista kaipaava voisi aloittaa elämäkerrasta ja tunnustella sen ääressä, mikä tarina kiinnostaisi.

Kun Paavo nyt tupsahti kuvioon, varasin kirjastosta hänen sotapäiväkirjansa ja Joenpellon romaanin Avoin, hellä ja katumaton  joka kertoo Oinoon väestä.

Helena Ruuska, Eeva Joenpelto – elämän kirjailija

WSOY 2015

ISBN 978-951-0-40969-5