Ota onkeesi

Kirjaston paras tietokoneasiantuntija tutki läppäriäni – kävi tuuri ja pääsin henkilökohtaiseen opastukseen.

Lisäksi tekniikan mies antoi neuvoja ostosreissulle alan liikkeeseen.

Ulkoinen hiiri alkoi
toimia heti

Menin eilen kirjastoon tutkimaan näppäinoikoteitä, jotta saisin läppärin toimimaan tai edes suljettua.

Oikotiet kuuluvat tietotekniseen yleissivistykseen, mutta niille on käynyt niin kuin sivistykselle käy. Ostin koneen vuonna 2014 enkä ole mokomia tarvinnut. Nyt laattahiiri oli auttamatta jumissa.

Pyysin opastajalta arviota siitä, mikä konettani vaivasi ja kuinka vakavaan ongelmaan hiiri- ja näppäinoireet viittasivat.

Hän oli tuonut mukanaan usb-porttiin liitettävän hiiren, ja heti alkuun selvisi, että ulkoinen kapine toimi.

– Osta tämmöinen, niitä saa kympillä. Mutta älä osta sitä kympin hiirtä. Kahdellakympillä saat kunnollisen.

Uudelleenkäynnistyksen jälkeen toimi myös laattahiiri.

Näppiksessä pitäisi olla
murulaatikko

– Ne näppäimet voivat olla fyysisesti rikki, opastaja ajatteli ääneen. – Kirjaimet tulevat moneen kertaan.

Tiesin kyllä: g, h, ä ja jotkut muut ovat ilmaantuneet ruudulle muodossa ggg, hhhh tai ää. Jos ovat ilmaantuneet lainkaan.

Tein kerran varoiksi Kirjaimet-tekstitiedoston, josta olen kopipeistannut puuttumaan jääneitä merkkejä. (Sanahirviö on 1990-luvun perua; kopioida 'copy' ja liimata 'paste' eivät millään taipuneet arkipuheeseen.)

– Uuden näppiksen laittaminen ei taida kannattaa, epäilin. – Samalla rahalla irtoaisi koko kone.

– Niinhän se on, opastaja myönsi. – Voisit hankkia ulkoisen näppäimistön. Viisitoista euroa. Niitä on sellaisia pieniäkin.

Paitsi hiiren hän oli tuonut mukanaan paineilmapullon. Tuumin jo alustavassa keskustelussamme, että näppiksessä saattaisi olla murujen tapaisia vieraita aineksia.

– Joo, voileipäkeksin paloja, opastaja vitsaili siivotessaan näppäimistöä.

He he. Ja uskomaton määrä pölyä. Huolto on unohtunut.

Viimeinen käyttöpäivä
lähestyy uhkaavasti

Laattahiiri toimii nyt. Samoin näppäimet aika hyvin. Jopa G, H ja Ä.

– Se oli ensimmäinen muistutus kuolevaisuudesta, opastaja huomautti, kun työ oli valmis. – Hyvä kone tämä on, mutta läppärit kestävät sen neljä tai viisi vuotta.

Ja niin kuin todelliset asiantuntijat tekevät, hän otti puheeksi varmuuskopiot. Ne meikäläisellä sentään on.

– Mulla ei ole tässä koneessa mitään tärkeää, mikä ei olisi ainakin kahdella muistitikulla, sanoin. – Sitä paitsi kun skannasin vanhoja perhekuvia, lähetin ne saman tien sukulaisille.

Vaikka tiedostot pysyvät tallessa, huomautus täytyy ottaa todesta, koska läppäri on pääasiallinen yhteyteni maailmalle.

Talouden laitekanta
joutuu vaihtoon

Valitin, ettei puhelimesta ole verkkosivujen selaamiseen. Kirpunkokoiset näppäimet ja yhtä surkea fontti, kuvat pieniä kuin riihen räppänä.

– En minäkään ole oppinut käyttämään internetiä puhelimella, opastaja sanoi.

Myös hän on tottunut ylellisen isoihin ruutuihin. Mobiililaitteissa internet tuntuu samalta kuin katsoisi elokuvaa televisiosta eikä teatterin punaisessa plyysituolissa istuen.

Kotimatkalla fundeerasin puhelinta. Ostin sen ja läppärin samoihin aikoihin.

Toivottavasti en jonain aamuna havahdu siihen, että minuun saa yhteyden vain perusjakelussa tulevalla kirjeellä.