Skip to main content

Melkein mykistyin

Ensimmäiset kuusi vuotta uudessa maassa olivat hukkuvan taistelua, päiväkirjuri toteaa.

Maa on Ruotsi ja päiväkirja alkaa vuodesta 1946.

Kirjailija ja tutkija Zenta Mauriņa ja hänen puolisonsa Konstantīns Raudive lähtivät Riiasta vuonna 1944. He pakenivat Saksaan neuvostoliittolaisten miehittäjien tieltä.

Julkaistujen muistiinpanojen ensimmäisillä sivuilla pariskunta tulee laivalla Saksasta Ruotsiin.

Mauriņan kaltaisia ihmisiä on vanhastaan totuttu sanomaan emigranteiksi eikä pakolaisiksi, turvapaikanhakijoiksi tai maahanmuuttajiksi.

(Emigrantti kuulostaa hienolta. Ruhtinas juo samppanjaa Pariisissa.)

Epätoivoinen yrittäminen palkitaan lopulta menestyksellä. Zenta Mauriņan tie vie täisaunasta – nöyryyttävä kokemus on näille laivalta tulijoille pakollinen – Uppsalan yliopiston kateederiin.

Hän tekee sen pyörätuolista käsin. Viisivuotiaana sairastettu polio vammautti loppuiäksi.

Kaikki eivät jaksa taistella.

Päiväkirjan kakkososassa Mauriņaa järkyttää se, että moni emigrantti tekee itsemurhan kahdeksantena rauhan vuonna.

P.S.
Kun Mauriņalle soitettiin 1960-luvulla ja häntä houkuteltiin palaamaan Riikaan, hän ei suostunut: "Viette kuitenkin Siperiaan."

Zenta Mauriņa,
Exilens tragik : svenska dagböcker
Käännös Helga Backhoff Malmquist
Norstedts 1966

Zenta Mauriņa,
Befrielsens år : svenska dagböcker 1951-1958
Käännös Brita Edelfelt
Norstedts 1968

Oli jotenkin vaikea blogata Mauriņasta. Omat sanat tuntuivat turhilta.

Comments