Siirry pääsisältöön

Ratkaisu: kirjoittaminen

Kirjoittamaan ryhdytään elämän jossain saumakohdassa,
usein jonkinlaisessa nollatilanteessa, jossa entisyys tuntuu tyhjentäneen tarkoituksensa eikä tulevaisuus ole vielä hahmottumassa.
Näin selittää Leo Kalervo oman kirjailijanuransa alkua.

Viralliselta nimeltään Kalervo oli Leo Kalervo Eklin (1924–2011). Hän oli keskisuomalainen työmies, maatöihin kasvatettu. Kirjoittamaan ruvettuaan hän jäi sille tielleen ja päätyi helsinkiläiseksi kirjailijaksi.

Onkohan blogi kokoelma tekstejä, jotka syntyvät jossain saumakohdassa, kun ihminen haparoi tulevaisuutta kohti?

Leo Kalervo, Itseäni jäljittämässä
Weilin & Göös 1981
Lainaus on sivulta 252.

Kommentit

  1. Minuun ainakin pätee hyvin tuo: haparoi tulevaisuutta kohti. Aloitin bloginpidon (Kolmas portti) jäädessäni eläkkeelle ja siitä se on jatkunut. Ikääntyessä tuntee enemmän olevansa tuntemattoman edessä vähin vaikutusmahdollisuuksin. Sitä voi sitten blogissa seurailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään työikäiset ja jopa nuoret pitävät esillä sitä, että elämää täytyy suunnitella. Ymmärrän, ettei opiskelija vielä tiedä, kuinka tapahtumat viskelevät, mutta nelikymppisellä luulisi olevan jo kokemusta.

      Kun tämä elämäksi sanottu nyt ei kerta kaikkiaan ole mikään projekti, jota noin vain toteutetaan. Seikkailu se voisi olla, mutta seikkailut ovat välillä suorastaan pelottavia: mörkö on mörkö eikä pimeässä ne.

      Haparoiminen, joustavuus... Usein se on pakon sanelema asenne, mutta ehkä suurta viisautta, vaikka ei ole pakko. Sokea kana voi nokkaista kultajyvän tai ainakin kupunsa täyteen hyviä jokapäiväisiä matoja. :)

      Poista
    2. Siis: eikä pimeässä näe. Läppärini näppis koukuttelee joidenkin kirjaimien kohdalla, ja oikoluvun mielestä virhe on välillä OK.

      Poista

Lähetä kommentti