Virkamies ja kauneus

Luulen, että kaikki ihmiset ovat omanlaisiaan ja erikoisia. Arveluani vahvistaa päiväkirjailija Samuel Pepys (1633–1703).

Pepys piti 1660-luvulla pikakirjoituksella salaista päiväkirjaa, joka selostaa hänen toilauksiaan ällistyttävän suorasukaisesti, aivan kuin jonkun muun tekemisiä ja tuntemuksia.

Kirjailijaksi sopii tituleerata, vaikka mies oli enempi kirjanpitäjä. Huolellisesti pykätyt romaanit häviävät Pepysin arjelle.

Kolmikymppinen kundi oli

• ahkera (jatkuvasti toimistolla, ja kun määräpäivä lähestyi, nousi varhain ja jatkoi myöhään; kirjoitti paljon työstä päiväkirjaan, piti lisäksi muisti- ja tilikirjoja)
• uskoton (nuori ja kaunis vaimo, mutta miehellä aina käsi vieraan hameen alla; tilaisuuden tullen hyppäsi pehkuihin sekä rouvien että piikojen kanssa)
• nuuka (keskittyi säästämiseen ja rikastumiseen, piti vaimonsakin kotosalla vähissä käyttörahoissa)
• keräilijä (hankki laajan yksityiskirjaston, maalautti muotokuvia, osti tai sai erilaisia esineitä)
• musikaalinen (lauloi ja osasi soittaa useita instrumentteja, kustansi välillä itselleen ja jopa vaimolleen opetusta, harrasti säveltämistä, musisoi ystävien kanssa – tai yksin kuutamolla)
• kurinalainen (oli päässyt ryypiskelyn makuun, mutta korkki meni kiinni; lupasi olla ilman viiniä tai teatteria vaikka jouluun ja uudisti sitoumukset huvikauden jälkeen)
• lahjottavissa (sai palkan lisäksi monenlaisia etuja ja lahjoja, mikä oli ilmeisesti maan tapa)
• pätevä (muistan ajatelleeni, että toimet muonituksessa ja telakoilla vaikuttivat järkeviltä; vahinko että kirjasto ehti lempata Pepysit ennen kuin luin ne uudestaan, sillä tarkoitus oli syventyä laivastoon ja hoviin)
• mustasukkainen (tajusi olevansa hölmö kurkkiessaan, oliko vaimo pukenut alushousut, mutta ei hallinnut tunnetta)
• sivistynyt (kiinnostunut muun muassa tieteen saavutuksista)

Merkittävimmät uutistapahtumat, joita Pepys käsittelee päiväkirjassaan, ovat kuningasvallan palauttaminen, toinen Hollannin sota, rutto ja Lontoon palo.

Vaimoaan sortava, rahakirstunsa sisältöä laskeva virkamies Pepys miettii outoa kauneuden orjuutta, jonka vallassa hän on: "a strange slavery that I stand in to beauty". Jopa siisti käsikirjoitus tuottaa tyydytystä, mutta eniten musiikki. Ja ne kauniit naiset tietysti.

Kun Pepys sattuu kuulemaan teatterissa puhaltimin soitetun kappaleen, se tekee hänet samalla tavoin sairaaksi kuin hän oli silloin, kun hän oli rakastunut vaimoonsa. Riipaiseva esteettinen kokemus jatkuu koko illan vielä kotonakin.

Kommentoija, kiitos inspiraatiosta!