Siirry pääsisältöön

Kesän taite, ja elämän

Silvester Mazzarella oli hesalaisia, mutta pyöri joskus meikäläisenkin opiskelukuvioissa.

Kai naimisissa sen Silvesterin kanssa, ajattelin kun näin Merete Mazzarellan nimen ensi kerran. Suomenruotsalaisen kirjallisuuden lehtori Helsingin yliopistossa, viisastuin sitten. Ja myöhemmin pohjoismaisen kirjallisuuden professori.

Nykyään Merete Mazzarella keikkuu lempikirjailijoideni 10 kärjessä -listalla. Ei vähiten siksi, että hän kirjoittaa muun lisäksi vanhenemisesta. Uskaltaa sitä paitsi hylätä kiertoilmaukset ja puhua vanhoista ihmisistä.

Hyvä kysymys
tekee kirjan

Mazzarella oli Kun kesä kääntyy -teosta kirjoittaessaan viidenkymmenen ja kuudenkymmenen puolivälissä. Hän pohti, mitä vanhuus ja kypsyys tarkoittaa, ja totesi:
Ei, en kuvittele että juuri minä voisin yksiselitteisesti vastata siihen kysymykseen. Mutta selvittääkseni sitä olen kirjoittanut tämän kirjan.
Tulos on viehko kirjallisuuden ja kokemusten sekoitus, eikä lainkaan raskasta luettavaa.

Oivalluksia napsahtelee kuin tikkoja taulun kymppiin.
Lapset ja nuoret uskovat, että vanhat ihmiset ovat toinen laji: he eivät ole koskaan nähneet tuntemiansa vanhoja ihmisiä muuna kuin vain vanhoina. – – On myös paljon vanhoja ihmisiä, jotka pitävät muita vanhoja ihmisiä toisena lajina.
Tämän takiako jotkut myrkkyyntyvät, jos käytän sanaa vanha? Eiväthän he... eivät vielä pitkiin aikoihin... eivät koskaan.

Kauniin nimen
historia

Mazzarella selittää Kun kesä kääntyy -nimeä kertomalla, että Hans Ruin kirjoittaa muistelmissaan Rummet med de fyra fönstren näin:
Yksi kesän viikoista on aivan omanlaisensa. Se on heinäkuun puolenvälin viikko. Silloin kesä kääntyy akselinsa ympäri. Silloin kaikki muuttuu muutamassa päivässä. – – Sen jälkeen meillä on jäljellä vain muutaman päivän lykkäysaika. – – Niin, eivät asiat elämässäkään ole toisin. Siinäkin kaikki muuttuu parissa vuodessa.
Mazzarellan kirjan nimessä on ruotsiksi Då svänger sig sommaren kring sin axel eli suora lainaus Ruinilta.

Juuri tämä aika vuodesta. Nytkö on kuoleman tuloon havahtumisen hetki?

Kesä vanhassa
kalenterissa

Piti kesken sepustamisen mennä kirjahyllyn ääreen tarkistamaan, mitä Kustaa Vilkuna sanoo Vuotuisessa ajantiedossa  kesän puolivälistä.

Arveluni vahvistui: Ruinin mielessä saattaa häilyä vanha pohjoismainen vuosi, jonka talvi alkoi 14.10. ja kesä 14.4. Päivät on kaiverrettu myös useimpiin suomalaisiin riimusauvoihin. Vuosipuoliskot jaettiin edelleen kahteen 13 viikon jaksoon.

Näin laskien käännytään syksyä kohti jo heinäkuun puolivälissä. Ruin varmaan koki niin. Hän muutti sotien jälkeen pysyvästi Etelä-Ruotsiin ja vietti kesät lapsuutensa saaressa Inkoossa.

Minusta kesä taittuu pari kolme viikkoa myöhemmin aivan kuin talven selkä vasta helmikuun puolella. Kesän tilastollinen lämpöhuippukin sattuu heinäkuun lopulle.

Kahden kerroksen
vanhoja

Vanhuudesta on mahdoton keskustella puhumatta tositosivanhuudesta, joksi nimitän ihmisen viimeistä vaihetta ennen kuolemaa. Yleensä se merkitsee sairautta tai ainakin heikkoutta.

Läheskään kaikki eivät pääse tositosivanhuuteen asti, vaikka kansa on entistä terveempää entistä pidempään. Mazzarella vilauttaa uudenlaista maailmanjärjestystä:
Miltä mahtaisikaan näyttää vanhojen hallitsema yhteiskunta? Ehkä jopa kahden vanhojen sukupolven, nimittäin oikein vanhojen ja heidän myöhemmin eläkkeelle jääneiden lastensa?
Tästä tulee ensimmäiseksi mieleen se, kuka hoitaisi molemmat niin, että arki sujuisi edes jollain lailla.

Ei kai meitä vain
tapeta?

Mazzarella päättää kirjansa dementian ja eutanasian pohtimiseen. Radikaalit fundeeraukset ovat nyt paljon ajankohtaisempia kuin kirjan ilmestyessä vuosituhannen vaihteessa.
Kukaties nuorempi sukupolvi ottaa jälleen käyttöön surmanjyrkänteen siinä muodossa, että mainostoimistot pannaan muotoilemaan eutanasiatarjouksia?
No, minua ette näe leikkelemässä armomurhamainoksia lehdistä kalenterin väliin. Tekemässä niistä kirjanmerkkejä selaimeeni tai sitä vastaavaan ohjelmaan, tarkoitan.

Merete Mazzarella,
Kun kesä kääntyy : vanhenemisen taidosta
Suomentanut Risto Hannula
2. painos (1. painos ilmestyi v. 2000)
Tammi 2001
ISBN 951-31-2042-2

Kommentit