Mielessään ihminen näkee itsensä tietynlaisena: harrastan sitä, tätä ja tuota. Laulan, sisustan, kokkaan, urheilen, katson elokuvia.
Joskus käy niin, että into lopahtaa. Hitaasti tai kertaheitolla.
Kirjat saivat
lähteä
Elin kirjojen kanssa vuosikymmenet. En ole kirjallisuustieteilijä, joten luin huvikseni. Kerran sitten heräsi ajatus, että kaikki romaanit ja elämäkerratkin toistavat samoja tarinoita. Se oli lopun alku.
Hyllyt pursuivat kirjoja ihan kuin olisin majaillut antikvariaatissa, joten soitin kirpputorin kundit paikalle.
Myös lehtiin kyllästyin. Aikakausjournalismi oli bikinikuntoon laihduttamista ja missien rakkauksia, ja olin kai nähnyt liian monta hallitusta jaksaakseni lukea sanomalehdestä enempää kuin otsikot.
Nyt lähti yksi
kaktus
Kaktukset ja muut huonekasvit ovat kulkeneet mukanani 30 vuotta.
Aamulla etsin huushollin vahvimmat sakset ja ryhdyin tuhoamaan yli metrin levyistä joulukaktusta. Toimin suunnittelematta, mitä nyt olin mulkoillut kasvinrohjoa äkäisesti, kun tungin sen ohi sulkemaan verhoa.
Kaktus oli ihana viikon marraskuussa ja viikon helmikuussa. Punaiset kukat peittivät sen yltä päältä. Lopun ajan pensas oli vain tiellä ja niin painava, että juuri ja juuri kykenin nostamaan ruukkua.
Olenko joku
muu nyt?
Hävitysoperaatio tuntui oudosti samalta kuin kirjojen ja muun tavaran pakkaaminen kirpputorille vietäväksi. Tämä arveluttaa, vaikka jätin toisen joulukaktuksen ja pistokkaita.
Lakkaanko olemasta nainen, joka harrastaa huonekasveja?
Kirjojeni kohtalo:
Kun täti kirjat hävitti
Kuva jäljelle jääneestä "pienestä" joulukaktuksesta:
Talvikaktus
Joskus käy niin, että into lopahtaa. Hitaasti tai kertaheitolla.
Kirjat saivat
lähteä
Elin kirjojen kanssa vuosikymmenet. En ole kirjallisuustieteilijä, joten luin huvikseni. Kerran sitten heräsi ajatus, että kaikki romaanit ja elämäkerratkin toistavat samoja tarinoita. Se oli lopun alku.
Hyllyt pursuivat kirjoja ihan kuin olisin majaillut antikvariaatissa, joten soitin kirpputorin kundit paikalle.
Myös lehtiin kyllästyin. Aikakausjournalismi oli bikinikuntoon laihduttamista ja missien rakkauksia, ja olin kai nähnyt liian monta hallitusta jaksaakseni lukea sanomalehdestä enempää kuin otsikot.
Nyt lähti yksi
kaktus
Kaktukset ja muut huonekasvit ovat kulkeneet mukanani 30 vuotta.
Aamulla etsin huushollin vahvimmat sakset ja ryhdyin tuhoamaan yli metrin levyistä joulukaktusta. Toimin suunnittelematta, mitä nyt olin mulkoillut kasvinrohjoa äkäisesti, kun tungin sen ohi sulkemaan verhoa.
Kaktus oli ihana viikon marraskuussa ja viikon helmikuussa. Punaiset kukat peittivät sen yltä päältä. Lopun ajan pensas oli vain tiellä ja niin painava, että juuri ja juuri kykenin nostamaan ruukkua.
Olenko joku
muu nyt?
Hävitysoperaatio tuntui oudosti samalta kuin kirjojen ja muun tavaran pakkaaminen kirpputorille vietäväksi. Tämä arveluttaa, vaikka jätin toisen joulukaktuksen ja pistokkaita.
Lakkaanko olemasta nainen, joka harrastaa huonekasveja?
Kirjojeni kohtalo:
Kun täti kirjat hävitti
Kuva jäljelle jääneestä "pienestä" joulukaktuksesta:
Talvikaktus
Yön kuningatar on myös tosi ruma kasvi, mutta sitten kun se yhtenä yönä kukkii...
VastaaPoistaYhdellä tutulla oli ennen semmoinen, ja satuin vierailulle juuri kun nuppu oli aukeamaisillaan. Istuttiin katselemassa ja juttelemassa yötä myöten. Rumat varret tosiaan, mutta tuoksuva kukka oli lumoava. Ja kasvi viihtyi kapealla ikkunalaudalla, jonka alapuolella oli lämpöpatteri. Ehkä ruutu hohkasi tarpeellista viileyttä.
PoistaEnkä henno luopua tästä suvun joulukaktuksesta. Pienemmän halkaisija on jo puoli metriä, ja kun vaihdan ensi keväänä ison ruukun, kasvi on pian samanlainen kuin tämä, jonka roudasin biojätteeseen.
PoistaOnko tässä tarinassa mukana sitä, mitä minulla: joidenkin asioiden kiintiö täyttyy? Ja on rohkeutta jättää pois asioita, joltakin eivät oikeasti miellytä. Minullta ovat jääneet suomalaiset hupiohjelmat, varsinkin ne joissa ryyppysketsit ovat pääosassa. Kirjoista moni jää kesken ja palautan lukematta, mitä ei ennen tapahtunut. Ulkomaan matkustelukin on tainnut loppua. Silti aika kuluu ja täyttyy. Annikki
VastaaPoistaTosiaan, kiintiö täyttyy. Sitä se on.
PoistaJa identiteetti vaihtuu. Kaktusharrastajasta tulee ihminen, jolla on muutama tavallinen laji, kaikki hyvää kantaa, kukkivat suhteellisen helposti. Ja työkaverilta saatu muratti, joka sekin sopeutuu lämpöpatteriin. Voin silti käydä katsomassa julkisten puutarhojen kaktushuoneita ja nauttia niistä.
Televisioon kyllästyin 90-luvulla, vaikka huushollissa ei juuri kotimaista töllötetty. Sukulaisissa olen joutunut katsomaan näitä juoppojuttuja. Viimeksi tympäännyin keskusteluohjelmaan, jossa huudettiin toisten puheenvuorojen päälle.
(Rupesin selittämään vielä yhtä matkajuttua, mutta siitä pitää tehdä oikein postaus!)
Olen aina jättänyt kaikki tylsät kirjat kesken, jos niitä ei ole ollut pakko lukea koulua tai muuta sellaista varten. Kirjoja on niin paljon, että kukaan ei varmaan jaksa tai ehdi lukea niitäkään, mitkä oikeasti kiinnostavat.
PoistaFiksua ajan ja voimien käytön hallintaa!
PoistaEn oikein tiedä, mitä koululaisilla pitäisi luettaa. Sukulaispoika valitti parikymppisenä, ettei innostunut Waltarin Sinuhesta. Sanoin, että kirja sopii paremmin keski-ikäisille.
Monen kirjan kohdalla olen huomannut, etten nuorena ymmärtänyt tekstistä juuri mitään. Kaikki pitäisi lukea uudestaan. Voi voi. Ei jaksa.