Ennen heittäydyin kymmeneltä sänkyyn ja makasin kuuteen asti kuin lautakasa. Nykyään moinen onnistuu harvemmin.
Tämän talven katkonaiset unet alkoivat maalla. Luulisi, että monin tavoin uinuva kirkonkylä vetelee hirsiä yöt läpeensä. Vaan katin kontit, jopa vanhukset kukkuvat aamuun.
Stadissa pihavalo tunkee sisälle. Kun lamppu vaihdetaan, uusi on aina tehokkaampi kuin entinen.
Toistakymmentä vuotta ilta-aamu-ilta-aamua saattaa edelleen kummitella aivoissa. Työvuorot rikkoivat luontaisen rytmin, johon on vaikea palata, kun kapakassa käyneiden saapumiseriä riittää pikkutunneille.
Kirkasvalomies sanoo kaksivaiheisia öitä kaamosunettomuudeksi.
Pitkillä pimeillä nukutaan melkein kellon ympäri, mutta kahteen otteeseen: ensin iltayö kunnon unta, sitten pari kolme tuntia valvomista ja aamun korvalla taas makeat unet.
Pahimpina aikoina kuvaus täsmää minuun.
Otan asian rauhallisesti. Vuorokausirytmi tasaantuu kevään mittaan.
Nukahtamishetki siirtyy yrittämällä noin vartin päivässä. Takapakkia tulee viikonloppuna, kun sisäpihan känniset hihkuvat. Parisuhteita selvitellään tietysti missä ja minä yönä tahansa.
Kirkasvaloon en suostu. Se on raakaa väkivaltaa.
Tämän talven katkonaiset unet alkoivat maalla. Luulisi, että monin tavoin uinuva kirkonkylä vetelee hirsiä yöt läpeensä. Vaan katin kontit, jopa vanhukset kukkuvat aamuun.
Stadissa pihavalo tunkee sisälle. Kun lamppu vaihdetaan, uusi on aina tehokkaampi kuin entinen.
Toistakymmentä vuotta ilta-aamu-ilta-aamua saattaa edelleen kummitella aivoissa. Työvuorot rikkoivat luontaisen rytmin, johon on vaikea palata, kun kapakassa käyneiden saapumiseriä riittää pikkutunneille.
Kirkasvalomies sanoo kaksivaiheisia öitä kaamosunettomuudeksi.
Pitkillä pimeillä nukutaan melkein kellon ympäri, mutta kahteen otteeseen: ensin iltayö kunnon unta, sitten pari kolme tuntia valvomista ja aamun korvalla taas makeat unet.
Pahimpina aikoina kuvaus täsmää minuun.
Otan asian rauhallisesti. Vuorokausirytmi tasaantuu kevään mittaan.
Nukahtamishetki siirtyy yrittämällä noin vartin päivässä. Takapakkia tulee viikonloppuna, kun sisäpihan känniset hihkuvat. Parisuhteita selvitellään tietysti missä ja minä yönä tahansa.
Kirkasvaloon en suostu. Se on raakaa väkivaltaa.
Minua tuo tieto kaksivaiheunesta helpotti, se onkin luonnollista, sopii nyt kun ei tarvitse mennä töihin. Koko yön uni on minulle harvinainen lahja.
VastaaPoistaKaksivaiheinen uni on ilmeisesti aika yleistä. Tunnen useita ihmisiä, joita se vaivaa etenkin talvella. Töihin lähtö on kova paikka: jos oikein huonosti käy, on noustava sängystä juuri silloin, kun aamupuolen unijakso alkaisi.
PoistaSana kaamosunettomuus jäi mieleeni jossain odotushuoneessa lukemastani lehtijutusta, joka selosti yliopistotasoista tutkimusta. Siinä sanottiin, että talvella nukutaan suunnilleen saman verran kuin kesällä, mutta uni on kevyempää. Toisin sanoen nukkuja havahtuu herkemmin ja unesta tulee katkonaista.
Minäkin rauhoituin, kun tajusin, että ongelma on niin yleinen. Voin kyllä parhaiten silloin, kun olen illan torkku ja aamun virkku, mutta eihän se maailmaa kaada, jos valvon suden hetkiä.
Kun ihminen vanhenee, uni muuttuu erilaiseksi kuin nuorempana. Syvän unen määrä vähenee, ja heräily lisääntyy.
VastaaPoistaSiksi varmaan univärkkini onkin mennyt vähän epäkuntoon nyt vanhemmalla iällä. Edellä mainitsemani tutkimuksen mukaan vanhuuden ja talven vaikutukset unen eri vaiheisiin ovat sitä paitsi samansuuntaiset.
PoistaToinen iän mukanaan tuoma ongelma on se, että jos unirytmi häiriintyy, sitä on vaikea palauttaa normaaliksi.
Nuorena hilluttiin tai matkustettiin, nukuttiin muutama tunti ja vedettiin työpäivä perään. Sitten jo uni maittoi ja rytmi palautui kerralla. Enää ei jaksa, vaan siesta vaatii osansa ja sitten on vaikea saada unen päästä kiinni iltakymmeneltä.