4.1.2017

Hyvin sanottu

"Talvi kattaa maan
kuin kuolinsanoma iloisen illan – –"
Muistan Hannu Niklanderin runon, kun Siperian hyytävä ilma lähtee säätieteilijöiden kartoilla Suomeen päin.

Runoilijalla on sana hallussa. Juuri tuolta minusta tuntuu.

Ennätyspakkaset
Helsingissä


Alin lukema, jonka olen nähnyt mittarissa omin silmin, on –38°.

Elettiin tammikuuta 1987. Asuin puutalossa Oulunkylän ja Käpylän välillä. Jonain yönä heräsin viluun ja tallustin uteliaisuuttani keittiön puolelle katsomaan mittaria.

Lisäsin paksun villapaidan yöpuvun päälle ja menin äkkiä takaisin sänkyyn.

Apua, täällä jäätyy
kuin kärppä


Seuraavalla viikolla havahduin keskellä yötä siihen, että palelin todella.

Olin hirmupakkasten innoittamana ostanut sisälämpömittarin ja kiinnittänyt sen nuppineulalla seinäpahviin. Kun ojensin käteni peiton alta ja valaisin taskulampulla mittaria, se näytti +10°.

– Ulkona on –50°, ajattelin. Muu selitys ei tullut mieleenkään.

Vasta kun putkia myöten alkoi kantautua kolistelua, tajusin että keskuslämmityspannu oli lauennut (tätä sanaa käytettiin, mutta älkää vain kysykö teknisiä yksityiskohtia!). Kellarissa järjestettiin lämpöä takaisin.

Kevättä kohti
sisulla


Toivottavasti ei tule yhtä kylmä kuin 30 vuotta sitten.

Nyt on kuitenkin pakko asettua kestämään. Kun jaksan 10 viikkoa, ollaan kevätpäiväntasauksessa ja lumet alkavat pian sulaa.

Lainaan Niklanderia:
"– – talvi hyytää aikansa
niin kuin fasismi."
Kurjuus ja kärsimys menee lopulta ohi.

Hannu Niklander, Kotiinpäin
Gummerus 1974
ISBN 951-20-0961-7
Runo löytyy kokoelman sivulta 32.

Lisäys: Ennätyspakkasen päivä oli 10.1.1987. Ilmatieteen laitos mittasi Helsingissä –34,3°.

2 kommenttia:

  1. Tammikuun pakkasissa on mielestäni jotain komeata, usein kirkas taivas ja lumikimallus, ja asiat ikäänkuin kohdallaan vuodenkierrossa. Harmi, että putkien jäätymistä saa aina silloin pelätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahdatko pitää myös keväästä? Vastakohtana syysihmiset, joihin kuulun. Työpaikkojen kahvipöytäkeskustelut saivat kehittämään omia teorioita ihmisistä, jotka alkoivat kaivata lunta pyhäinpäivänä. Yleensä he synkkenivät jo kesälomien jälkeen: on liian pimeää.

      Muutto lumi-Suomesta (noin Jyväskylän korkeudelta) lounaaseen oli minulle kertakaikkinen ilmestys: kylmää valkoista ainetta, jossa olin kahlannut pikkulapsesta asti suuren osan vuodesta, ei ollutkaan pakko olla!

      Poista