Suku ja bonussuku takertuvat viiden vanhaan tyttöön.
Outi Pakkanen on kirjoittanut romaaniinsa Peili lapsen, josta täytyy riittää monelle.
Pienten perheiden väki sitä paitsi vaihtuu aika tiuhaan. Rakastuneet huomaavat jossain vaiheessa kaipaavansa omaa tilaa ja omaan makuun sopivaa arkea.
Anna Laine saa
sivuosan
Sanoin, että Peili on romaani. Perinteinen dekkari se ei ole.
Vakihenkilö Anna Laine ja hänen karkeakarvainen mäyriksensä Justus kuljeksivat pitkin syksyistä Helsinkiä. Illalla Anna laittaa pasta carbonaraa, kun ruoka pitää saada äkkiä pöytään.
Vuodenaika viehättää muitakin:
Anna Laine ei siis tällä kertaa selvittele rikosta, mutta jännitys tiivistyy marraskuisilla kaduilla. Pian poliisi tviittaa.
Wulffin kulmasta
Kalasatamaan
Nykyelämän yksityiskohtia sataa Peilissä kuin räntää.
Vanhaa Helsinkiä puretaan – Pakkasen kotiseudun Lauttasaaren vesitorni katoaa maisemasta – ja uutta rakennetaan. Kaupat, ostoskeskukset ja ravintolat tulevat ja menevät. Kaupunki pysyy yhtä vähän kuin ihmisten perhesuhteet.
Turha valittaa, ettei kirjallisuus tallenna elämää:
Huokaus.
Outi Pakkanen, Peili
Otava 2016
ISBN 978-951-1-30437-1
Varasin Peilin kirjastosta, ja jono eteni yllättävän nopeasti.
Outi Pakkanen on kirjoittanut romaaniinsa Peili lapsen, josta täytyy riittää monelle.
Pienten perheiden väki sitä paitsi vaihtuu aika tiuhaan. Rakastuneet huomaavat jossain vaiheessa kaipaavansa omaa tilaa ja omaan makuun sopivaa arkea.
Anna Laine saa
sivuosan
Sanoin, että Peili on romaani. Perinteinen dekkari se ei ole.
Vakihenkilö Anna Laine ja hänen karkeakarvainen mäyriksensä Justus kuljeksivat pitkin syksyistä Helsinkiä. Illalla Anna laittaa pasta carbonaraa, kun ruoka pitää saada äkkiä pöytään.
Vuodenaika viehättää muitakin:
Mereltä oli alkanut nousta sumua. Pian se kietoisi vaippaansa Sirpalesaaren ja Uunisaaren ja kaikki muut saaret ja koko eteläisen Helsingin. Jussi oli aina pitänyt syksystä, märästä asfaltista, katuun liiskaantuneista pudonneista lehdistä ja nimenomaan sumusta, mitä juuri kukaan ei oikein ymmärtänyt. Sumuisessa säässä vain oli merkillistä salaperäisen odotuksen tuntua – –Lukiessa on hauska törmätä kohtaan, josta löytää itsensä.
Anna Laine ei siis tällä kertaa selvittele rikosta, mutta jännitys tiivistyy marraskuisilla kaduilla. Pian poliisi tviittaa.
Wulffin kulmasta
Kalasatamaan
Nykyelämän yksityiskohtia sataa Peilissä kuin räntää.
Vanhaa Helsinkiä puretaan – Pakkasen kotiseudun Lauttasaaren vesitorni katoaa maisemasta – ja uutta rakennetaan. Kaupat, ostoskeskukset ja ravintolat tulevat ja menevät. Kaupunki pysyy yhtä vähän kuin ihmisten perhesuhteet.
Turha valittaa, ettei kirjallisuus tallenna elämää:
Maan perinteikkäin tavaratalo oli huokaillut jo vuosikausia jatkuvien muutosten kourissa. – – Violetta ei ehtinyt ottaa montakaan askelta leluosastolla, kun häntä alkoi jo ahdistaa. Kaikki näytti muuttuneen täälläkin edellisestä käyntikerrasta. Oli jotenkin hankala hahmottaa tilaa. Eihän osasto enää edes kuulunut Stockmannille, vaan tilat oli vuokrattu ulkopuoliselle yrittäjälle.Löydän taas itseni tekstistä. Olen miltei lakannut käymästä Stockalla. Jos osaston paikantaminen sattuu onnistumaan, etsimäni aivan tavallinen tuote on poistunut valikoimasta.
Huokaus.
Outi Pakkanen, Peili
Otava 2016
ISBN 978-951-1-30437-1
Varasin Peilin kirjastosta, ja jono eteni yllättävän nopeasti.
Kommentit
Lähetä kommentti