Kostea, ei liian kipakka lehahdus kiukaan suunnalta lupaa nautintoa.
Saa oikaista itsensä lauteille. Kiuas rapsahtelee. Jatkuvalämmitteisen alta kuulee tulen äänet, ellei ole viimeinen saunoja. Muu unohtuu.
Harmaa vanha sauna
pellon reunassa
Lapsuuskodin hirsisaunan päätyyn oli tehty laudoista eteinen – nykyään puhutaan saunakamareista. Osat olivat ajan mittaan harmaantuneet samansävyisiksi.
Eteinen toimi pitkään suutarinverstaana. Ikkunan luona oli pöytä, nurkassa jykevä ompelukone ja kokoelma puisia lestejä.
Sauna oli todella vanha jo silloin, kun olin ihan pieni, ja kesällä vadelma tunki lahon seinähirren läpi siinä, mistä pesuvedet juoksivat kourua pitkin ulos. Löylyt olivat silti talvellakin mainiot.
Valaistukseksi riitti saunassa kynttilä, joka tuikki ikkunalaudalla. Eteisessä ja polulla auttoi taskulamppu, myrskylyhty tai kuutamo.
– Kylypöön! huusi vanhaemäntä omalta pihaltaan.
Saunaan hän ei käskenyt. (Käskeä tarkoitti myös 'pyytää' tai 'kehottaa'. Se käski meitä kylään oli kohtelias vierailukutsu.)
Leirikeskuksen sauna
opiskelukaupungissa
Tumma hirsinen pytinki tervaleppien varjossa: terassi, takkahuone, sauna. Jos kylvin kämppäkaverin seurassa, ylälauteella oli reilusti tilaa maata jalat seinällä. Välillä pulahdimme laiturin päästä mereen.
Vuosia myöhemmin jouduin opiskelukaupunkiin järjestämään kesäjuhlia. Ilahduin siitä, että porukkamme oli majoitettu leirikeskuksen parakkiin.
Suomen kesä näytti karmeimmat puolensa. Rankkasade piiskasi kaupunkia, joki tulvi alajuoksulla tielle ja sumpin / saikan litkimisestä huolimatta me hytisimme nihkeissä vaatteissa.
Pääsin toimistoflikan kanssa vapaalle illansuussa. Jätimme putiikin miesten hoitoon ja lähdimme bussilla saaristoon.
Perille tultuamme retkeilin heti rantasaunalle. Sen olemassaolo piti tietää, koska se ei näkynyt leirikeskukseen. Aikeeni olivat peräti luvattomia, mutta ryhdyin etsimään saunan avainta. Rakennuksen alla oli valmiiksi pilkottuja puita.
Kundit tulivat pakulla surkeina ja kylmissään. Yhdellä roikkui tippa nenän päässä kuin sarjakuvaäijällä.
– Onko sauna? hän huokasi uskomatta korviaan, kun kylpemisestä ja leirinostalgiasta virkistyneenä esittelin mahdollisuuksia.
Perävaunusauna
lakeudella
Katselin uteliaana myöhäissyksyn maisemia, kirkkoa ja hautakiviä. Lopuksi ajettiin mökille, toisin sanoen pienelle vanhalle talolle. Kulkuvehkeen näköinen pömpeli oli yllättäen sauna.
Muistikuvat ovat sen verran hataria, että tiirailen mustavalkoista negatiivia. Paikalla ollessa ei tule katsotuksi yksityiskohtia.
Kulmikkaan vaalean rakennelman päädyssä on ikkuna, ehkä muutostöiden yhteydessä lisätty. Nurkkien listat ovat epäilemättä puna-kelta-punaiset varoitusmerkit.
Harmi, mutta tiedot jäävät siihen. Kuva-alan täyttää koivupöllikasa sekä pitkätukkainen, anorakkiin ja farkkuihin sonnustautunut hahmoni. Aherran pokasahan kanssa yhden pöllin kimpussa.
Oudoksuin luovaa pohjalaista saunaratkaisua, mutta hyvät löylyt se antoi. Kävelin tyytyväisenä mökkiin kattelemaan lavittata alleni. Iltapala odotti.
Saa oikaista itsensä lauteille. Kiuas rapsahtelee. Jatkuvalämmitteisen alta kuulee tulen äänet, ellei ole viimeinen saunoja. Muu unohtuu.
Harmaa vanha sauna
pellon reunassa
Lapsuuskodin hirsisaunan päätyyn oli tehty laudoista eteinen – nykyään puhutaan saunakamareista. Osat olivat ajan mittaan harmaantuneet samansävyisiksi.
Eteinen toimi pitkään suutarinverstaana. Ikkunan luona oli pöytä, nurkassa jykevä ompelukone ja kokoelma puisia lestejä.
Sauna oli todella vanha jo silloin, kun olin ihan pieni, ja kesällä vadelma tunki lahon seinähirren läpi siinä, mistä pesuvedet juoksivat kourua pitkin ulos. Löylyt olivat silti talvellakin mainiot.
Valaistukseksi riitti saunassa kynttilä, joka tuikki ikkunalaudalla. Eteisessä ja polulla auttoi taskulamppu, myrskylyhty tai kuutamo.
– Kylypöön! huusi vanhaemäntä omalta pihaltaan.
Saunaan hän ei käskenyt. (Käskeä tarkoitti myös 'pyytää' tai 'kehottaa'. Se käski meitä kylään oli kohtelias vierailukutsu.)
Leirikeskuksen sauna
opiskelukaupungissa
Tumma hirsinen pytinki tervaleppien varjossa: terassi, takkahuone, sauna. Jos kylvin kämppäkaverin seurassa, ylälauteella oli reilusti tilaa maata jalat seinällä. Välillä pulahdimme laiturin päästä mereen.
Vuosia myöhemmin jouduin opiskelukaupunkiin järjestämään kesäjuhlia. Ilahduin siitä, että porukkamme oli majoitettu leirikeskuksen parakkiin.
Suomen kesä näytti karmeimmat puolensa. Rankkasade piiskasi kaupunkia, joki tulvi alajuoksulla tielle ja sumpin / saikan litkimisestä huolimatta me hytisimme nihkeissä vaatteissa.
Pääsin toimistoflikan kanssa vapaalle illansuussa. Jätimme putiikin miesten hoitoon ja lähdimme bussilla saaristoon.
Perille tultuamme retkeilin heti rantasaunalle. Sen olemassaolo piti tietää, koska se ei näkynyt leirikeskukseen. Aikeeni olivat peräti luvattomia, mutta ryhdyin etsimään saunan avainta. Rakennuksen alla oli valmiiksi pilkottuja puita.
Kundit tulivat pakulla surkeina ja kylmissään. Yhdellä roikkui tippa nenän päässä kuin sarjakuvaäijällä.
– Onko sauna? hän huokasi uskomatta korviaan, kun kylpemisestä ja leirinostalgiasta virkistyneenä esittelin mahdollisuuksia.
Perävaunusauna
lakeudella
Katselin uteliaana myöhäissyksyn maisemia, kirkkoa ja hautakiviä. Lopuksi ajettiin mökille, toisin sanoen pienelle vanhalle talolle. Kulkuvehkeen näköinen pömpeli oli yllättäen sauna.
Muistikuvat ovat sen verran hataria, että tiirailen mustavalkoista negatiivia. Paikalla ollessa ei tule katsotuksi yksityiskohtia.
Kulmikkaan vaalean rakennelman päädyssä on ikkuna, ehkä muutostöiden yhteydessä lisätty. Nurkkien listat ovat epäilemättä puna-kelta-punaiset varoitusmerkit.
Harmi, mutta tiedot jäävät siihen. Kuva-alan täyttää koivupöllikasa sekä pitkätukkainen, anorakkiin ja farkkuihin sonnustautunut hahmoni. Aherran pokasahan kanssa yhden pöllin kimpussa.
Oudoksuin luovaa pohjalaista saunaratkaisua, mutta hyvät löylyt se antoi. Kävelin tyytyväisenä mökkiin kattelemaan lavittata alleni. Iltapala odotti.
Kommentit
Lähetä kommentti