Aamulyhyet

Märillä ilmoilla sienet kasvavat paitsi maassa myös puussa. Jos katsoo oksia tarkemmin, erottaa tummat laikut lehdissä. Lakaisin koivujen keltaista ja kirsikoiden punaista roskaa parvekkeelta jo heinäkuussa. Se koivu, jossa on isoloviset lehdet, kärsi pahasti viime vuonna ja näyttää taas surkean harvalta. Kirsikat punertuvat normaalisti syyskuun puolella, villiviini juuri ennen syyspäiväntasausta. Pari hätäisintä vaahteraa roihuaa nyt punaisena niin kuin heidän tapansa on. Itsevalaiseva keltainen tulee myöhemmin. Tietysti syksy voi olla hailakka. Tautiset puut hankkiutuvat nopeasti eroon lehdistään.

Luulen, että kyläkoulu on nykyään yhtä kaukana idyllistä kuin muinoin 1950-luvulla. Mitenkähän lasten kehitysvaiheet näkyvät modernin koulun arjessa? Kansakoulun muka viattomaan maailmaan kuuluivat esimerkiksi yläkoulun pojat, jotka ajoivat takaa ja koskettelivat tyttöjä. Yläkoulu tarkoitti neljäsluokkalaisia ja isompia, jotka opiskelivat samassa luokkahuoneessa. Osa tytöistä ja muutama kookas poika olivat sukukypsiä. Nuoremmillakin murrosikä teki tuloaan. Huusiin turvaan vainoojilta Kolmannen luokan kevät sekoitti kotimatkat: poikasakki juoksi tyttöjen perässä ihan kirjaimellisesti. Meille päin tytöt kulkivat porukassa, sillä moni heistä asui omakotialueella. Jatkoin siitä mäkeä ylös tyttökaverin kanssa ja kilometrin verran yksin. Onneksi kiusanhenget olivat laiskoja kävelemään. Laumasta oli hyötyä, kun pojat lähtivät seuraamaan. Ei pelottanut, koska joukkomme arveli voittavansa mahdollisen käsirysyn. Pako oli kuitenkin tappelua helpompi vaihtoehto. – Äkkiä meiän huusii...

Kiusaaminen alkoi dramaattisesti. Pojat seisoivat kotipihallaan ja viskelivät hellapuiksi pilkottua hakkuujätettä maantielle. Yksi klapi mäjähti kasvoihini. Tyttökaveri onnistui väistämään ammuksia ja pääsi karkuun. Vasta kotona selvisi, että aivan silmän alla oli tikun tai oksan tekemä pistohaava. Oli syksy, olin ensimmäisellä luokalla ja melko tasan seitsemän vuotta vanha. Enkä ymmärtänyt, että tapaus voisi olla pitkän piinan alku. Isäni ryhtyi toimiin viipymättä Isä meni johtajaopettajan, siis yläkoulunopettajan puheille. Alakoulu eli pienet lapset, ensi-, tois- ja kolmasluokkalaiset, olivat naisen työsarka. Mies opetti neljäsluokkalaisia ja isompia ja johti koulua. Tilaa oli vähän: kaksi luokkahuonetta, eteinen ja keittola. Isä tunsi yläkoulunopettajan, koska oli hänen entinen oppilaansa. Sitä paitsi isä varmaan epäili, ettei alakoulun vanha neiti mahtaisi kiusaajille mitään. Silmä turposi ja oli kipeä, ja jäin tietysti pois koulusta. Isä selitti kahden kesken, ...

Seisoin ulkovaatteet päällä television edessä. Olin juuri tullut töistä ja katsoin kuvia, joita aivot eivät heti käsittäneet uutisiksi. Pilvenpiirtäjä oli tulessa niin kuin vanhassa elokuvassa. Ihminen hyppäsi palon keskeltä tyhjään ilmaan. Ja kommentti maailmalta: mustavalkoinen video, jossa naiset tanssivat riemuissaan. Myöhemmistä uutislähetyksistä nämä pätkät oli siistitty pois. Enempää en kirjoita viidentoista vuoden takaisesta hyökkäyksestä. Vaikeneminen on osa henkilökohtaista vastarintaliikettäni. Toinen osa on se, että kun jotkut taas iskevät jossakin, en todennäköisesti postaa aiheesta ollenkaan. Sanomiseni ja tekemiseni ovat täysin merkityksettömiä. Kuitenkin teen, minkä voin: rajoitan palstatilaa. Perhosen siipi vastaan hirmumyrsky. Turhan juhlallista tietysti. Vaan onpa yritetty.

Kostea, ei liian kipakka lehahdus kiukaan suunnalta lupaa nautintoa. Saa oikaista itsensä lauteille. Kiuas rapsahtelee. Jatkuvalämmitteisen alta kuulee tulen äänet, ellei ole viimeinen saunoja. Muu unohtuu. Harmaa vanha sauna pellon reunassa Lapsuuskodin hirsisaunan päätyyn oli tehty laudoista eteinen – nykyään puhutaan saunakamareista. Osat olivat ajan mittaan harmaantuneet samansävyisiksi. Eteinen toimi pitkään suutarinverstaana. Ikkunan luona oli pöytä, nurkassa jykevä ompelukone ja kokoelma puisia lestejä. Sauna oli todella vanha jo silloin, kun olin ihan pieni, ja kesällä vadelma tunki lahon seinähirren läpi siinä, mistä pesuvedet juoksivat kourua pitkin ulos. Löylyt olivat silti talvellakin mainiot. Valaistukseksi riitti saunassa kynttilä, joka tuikki ikkunalaudalla. Eteisessä ja polulla auttoi taskulamppu, myrskylyhty tai kuutamo. – Kylypöön! huusi vanhaemäntä omalta pihaltaan. Saunaan   hän ei käskenyt. ( Käskeä   tarkoitti myös 'pyytää' tai 'k...