Se aukeaa!

Metsäkaktuksen nuppu alkoi paisua, mutta jökötti sitten samanlaisena. Ehdin jo pelätä pahaa.

Lähdin illalla postiin ja kauppaan siinä toivossa, että voin marssia suoraan kassalle. Se onnistuu, kun menen vähän myöhemmin.

Palatessani nuppu oli lupaavasti töröllään. Avautuminen vaikutti nopealta, joten laskin tavarat keittokomeron tuolille, kaivoin puhelimen repusta ja ikuistin näyn.

Kyllä siitä tulee kukka...

Purin ostoksia kassista ja vilkuilin huolestuneena ikkunaan: parasta ottaa toinen räpsy ennen kuin hämärtyisi.

Aukeaakohan se vielä lisää?

Kukka näytti jäävän ihan kuin puoliavoimeksi. Katselin ja nuuhkin – ei tuoksua. Kun vanhapoika piti tapanaan kukkia, hieno tuoksu levisi pieneen makuusoppeen.

Illalla viimeiseksi kävin ihailemassa kukkaa ja fundeerasin, että kaktus sai puhtia, kun aurinko paistoi kunnolla pitkästä aikaa.