Maalla käydessä poikkesin kirjakaupassa. Aikaisemmin niitä oli kaksi, mutta liitosten laajentama kunta ja ympäröivä seutu pitävät hengissä enää tämän. Tuttu vanha rouva halusi Yliopiston almanakan . Niitä ei kuitenkaan ollut kirjakaupassa yhtään, kun hän saattajineen hankkiutui ostoksille. Pakko tilata. Nyt menin kyselemään rouvan allakkaa, ja se olikin saapunut. Kaupassa oli myös miesasiakas, joka penkoi kalenterihyllyä pitkän aikaa. Hän kaipasi viiden vuoden päiväkirjaa. Ei, ei ollut. Luvattiin tilata, ensi viikolla tulisi. Kassalla mies seisoi edessäni iso ja painava kymmenen vuoden päiväkirja kädessään. Myyjä selitti uudelleen, että ensi viikoksi saataisiin viiden vuoden kirjoja. "On niin pirun pitkä matka lähtee hakemaan", mies totesi yrmeänä. Asiakkaiden tarpeet ja myymälän valikoima eivät kohdanneet. Alepöytä notkui skräppäyspapereita, mutta vuodenvaihteen tuotteiden saatavuus oli todella heikko. Tällä menolla käy niin, että tavarat ostetaan jo hyviss...
Tosi komea kaktus!
ReplyDeleteJoo, kokoa riittää. Pian en mahdu itse huusholliin, kun kasvit valtaavat tilan. Entisvuonna siirsin vanhan joulukaktuksen isoon ruukkuun, kun ajattelin, etten viitsi ostaa täsmälleen sopivaa. Rehu levisi halkaisijaltaan metriseksi. Tulin laittaneeksi puskan ikkunan ja pöydän väliin, ja se osoittautui niin loistavaksi näkösuojaksi, ettei biojätteeseen heittäminen tule kysymykseen. Voin blogata ilman, että koiriaan ulkoiluttavat kyläläiset tölläävät.
Delete