23.7.2016

Anttilan konkurssi

Anttila kaatui huonoon laatuun. Niin kaatuvat kaikki, jos eivät ala myydä tarpeellisia kunnon tavaroita.

Olen kyllästynyt sisustusesineisiin ja muumimukeihin eli tilpehööriin, jota on vaivatonta ostaa halvalla sisään ja myydä vähällä henkilökunnalla ulos.

Hameiden ja muun vaatteen lisäksi tarvitsen pieniin tiloihin sopivat tyylikkäät verhot, nyppyyntymättömästä puuvillasta huolellisesti ommeltuja lakanoita ynnä muuta, mitä Helsingin keskustasta on vaikea löytää.

Anttiloihin on päässyt suoraan kolmelta metroasemalta: Itäkeskuksen, Helsingin yliopiston (entinen Kaisaniemi) ja Kampin. Porukkaa olisi riittänyt tungokseen asti, jos tarjolla olisi ollut hyviä pukineita ja talouskaluja.

Uusin Anttila sijoittui Rautatientorin asemalle, mutta olen käynyt siellä vain pari kertaa enkä ostanut mitään.

Ihanteellinen paikka ei auta, jos kauppias yrittää myydä kiinanhetaleita ja käyrälestisiä kenkiä. Eikä tunnetun merkin epäonnistunut kuosi myy – naisten paita, jossa on kummankin rinnan päällä iso kukka / tikkataulu / jokin.

Kuka ostaa lampun, jonka jalka näyttää Eiffelin tornilta? Ällistelin semmoista Itiksen Anttilassa ja tuumasin, että firma ei enää notkostaan nouse.

Kun Anttila myytiin ulkomaille, olin vielä toiveikas. Maaliskuussa 2015 vastasin juttuni Tavaratalosta sen saisi heti kommentoijalle näin:
Anttilat olivat pitkään ihan hyviä tavarataloja, mutta joku vuosi sitten lakkasin käymästä. Pengoin naisten vaatteita ja kauhistelin rättejä, joita ei olisi ikinä pitänyt edes valmistaa, saati rahdata pitkin maailmaa. Samoin kenkiä ja laukkuja. Toivottavasti saksalaiskomento pitää liikkeet pystyssä ja panee valikoiman kuntoon. Helsingin Anttilat sijaitsevat julkisen liikenteen kannalta hyvissä paikoissa.
Sisäänostajan olisi tosiaan pitänyt käsittää, etteivät ihmiset halua riepuja. Muumimukit varmaan toimivat, mutta paljonko niitä hankitaan yhteen talouteen?

Surkein roju katosi kun Anttilat myytiin, mutta tyylitaju petti edelleen. Jopa Vallilan verhot olivat rumemmasta päästä.

Olen etsinyt yöpöydälle lamppua, jonka valossa näkisi lukea. Siinä puuhassa törmäsin Eiffelin torni -kitschiin.

Tokmannin miehen ei kannata halveksia Anttilaa. Tokmanneihin on ahdettu lisää tuotteita, mutta olen tänä kesänä lähtenyt tyhjin toimin sekä Itiksestä että Kaisiksesta.

Stockmannilla aseteltiin hintavia piikkikorkoisia saappaita vitriineihin, kun olisi pitänyt tarjota suomalaisille sopivia kenkiä. Moskovassakin pyryttää lunta, ajattelin. Sittemmin rikkaat venäläiset katosivat.

Myös Sokos menee varmaan samaa tietä kuin muut. Siellä kävelee, katselee ja etsii. Ja laskeutuu viimein harmistuneena metroon.

2 kommenttia:

  1. Olen huomannut, että laadukkaat ja hyvin kaavoitetut vaatteet menevät hyvin kaupaksi = ovat loppu pääsääntöisesti heti kohta, ainakin tavallisimmat koot. Nimenomaan huomaan tämän siitä että jostain tosi hyvälaatuisesta ja kauniin mallisesta vaatteesta on enää jäljellä vain koko XS. Eikö näitäoikeasti voisi ottaa myyntiin, kun tarjolla on Anttilasta Stockmannille nykyään sellaista laatua, jota ei kehtaa ostaa jos kunnioittaa tuotantotapoja ja tuottajia!
    Sama koskee käyttötavaroita, laadukkaita, kestäviä, käytännöllisiä, käteen sopivia ja toimivia tavaroita ei löydä. Mainittakoon tässä tapauksessa viikate ja kuokka. Nykykaupoissa on vain niitä malleja joita sanon kaupunkilaisten himpuloiksi. Tarkoittaa siis pikkuruisia pihanplänttejä tai parvekeviljelyä varten hankittavia lelutavaroita. Ehkä kauniita ja trendikkäitä, mutta ei niillä jaksa nyystää puolta hehtaaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikate, totta tosiaan. Laatu saisi entisajan heinämiehen kiroamaan jo aamusta niin, että perkeleitä olisi maantie mustanaan. Olen saanut tarpeekseni himpulakulttuurista. Mäkätän blogissakin tavaroista, koska haluan "laadukkaita, kestäviä, käytännöllisiä, käteen sopivia ja toimivia". Milloin kauppiaat tulevat järkiinsä?

      Poista