22.5.2016

Varis ja rusakko

Kaksi varista nokki ja käänteli nurmikolle viskattuja parvekekukkia.

Toinen yritti häätää kaverinsa apajalta.

Rauhallinen varis lensi pian tiehensä. Seura oli huonoa ja juuripaakut kelvoton ravintola.

Äkäinen kiinnostui rusakosta, joka söi vieressä ruohoa: kaarteli suunnilleen puolen metrin säteellä rusakon naamasta, hyppi ja uhkaili.

Cityrusakko ei korvaansa lotkauttanut. Mitä linnusta, kun koiratkin vain räyhäsivät kävelytiellä ihmisensä lähellä.

Turpa nousi ruohosta kun säntäilevä varis vaihtoi taktiikkaa ja lähestyi takaa. Nurmen jyystäminen kuitenkin jatkui, vaikka omituinen lintu huolestutti.

Viisi, kuusi kertaa varis syöksyi valkoista häntäpalleroa kohti. Lopulta rusakko turvautui metrin tai kahden mittaisiin väistöliikkeisiin.

Jäniksillä ja ihmisillä täytyy olla samoja tunteita.

Ilmeestä näki, että rusakkoa kiukutti.

Ruohossa oli apilaakin seassa, mutta sitä ei saanut syödä rauhassa, kun mokoma hullu terävänokka oli koko ajan kimpussa.

Rusakko kuukki perin kyllästyneenä istutusten keskelle.

Varis menetti heti kiinnostuksensa pihaan ja lensi nurkan taakse.

8 kommenttia:

  1. Täällä maalla ei pääse läheltä näkemään jäniksiä kuin aniharvoin. Eilen sattui sellainen tapaus. Ihan sattumalta näin olkkarin ikkunasta, miten jänis pinkoi alas mäkeä maantietä pitkin henki kurkussa ja kettu perässä. Molemmat suunnistivat naapuriin, vaikka siellä on koira. Ilmeisesti kettu ei saanut saalista, sillä kolmen tunnin päästä jänis kuukkelehti takaisin mäkeä ylös ympärilleen vilkuillen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalaisjänikset ovatkin todella arkoja verrattuina näihin cityotuksiin. Kävelin landella peltoaukean poikki kylälle päin. Rusakko tuli pellolta kevyen liikenteen väylälle ja harkitsi vieressä kulkevan maantien ylittämistä. Se oli niin lähellä, että erotin mustan värin hännässä. Oli siis rusakko. Sitten pitkäkorva hoksasi minut ja syöksyi takaisin pellolle. Se paineli kuusten tykö turvaan niin kovaa vauhtia, että oikein ällistyin. Täkäläiset laiskanpulskeat rusakot eivät pelästyisi ihmistä, joka on sellaisen matkan päässä. Vain irti päästetty koira saa ne pakenemaan niin lujaa.

      Metsäjäniksen olen tainnut nähdä Hesassa viimeksi 90-luvun alussa jonain melkein lumettomana talvena. Kävelin Ruutikellarien kohdalla Seurasaareen päin, ja valkoinen jänis istui tiepuolessa ja tarkkaili lähestymsitäni. Erottui hyvin katuvaloissa, kun maa oli musta ja ilta pimeä.

      (Jännitän, lähteekö tämä vastaus ja mahdollisesti jopa vastaus toiseen kommenttiisi. On ollut teknisiä ongelmia.)

      Poista
  2. No juuri kun pääsin sanomasta, etten ole nähnyt jäniksiä, niin enkös nähnyt taas toisen tänä aamuna, kun lähdin seitsemän aikaan hammaslääkärille. Kylän reunimmaisen talon kohdalla maantiellä oli jänis, joka lähti pinkomaan hullun lailla auton edellä eikä ymmärtänyt hypätä tiensivuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut ehtinyt vielä mennä päiväksi nukkumaan. Täkäläiset rusakot tulevat puistoon syömään iltamyöhällä, ja niitä saattaa nähdä pitkin yötä ja vielä aikaisin aamulla. Ennen kuin puisto raivattiin melkein kaljuksi, rusakot makasivat päivät takapihan pensaiden keskellä. Joskus loikoivat nurmikolla auringossa ihan sikiunessa – ainakin siltä näytti.

      Poista
  3. Kerran syksyisen iltana lenkillä ollessani aloin kuulla pusikosta aikamoista kahinaa ja ryskettä, kuitenkin otaksuin äänistä päätellen ettei otus ole hirven kokoinen. Talot oli lähellä mutta minuun nähden äänen aiheuttajan takana. Kävelytiellä oli kyllä metallinen suoja-aita jolle päätin hätätilassa nousta. Hirveällä tohinalla kävelytielle nousi eläin, jota en voinut tunnistaa! Olen nähnyt kyllä kaikenlaisia eläimiä, mutta tämä oli kuin sika, jolla oli suora ohut häntä, pystyt korvat, muutamia harjaksia selässä, koiramainen kuono. Se katsoi minua yhtä arvioiden kuin minä sitä - pitäen aidasta tiukasti kiinni. Lopulta eläin meni rauhallisesti tien yli ja hoksasin: supi jolla on kapi! Onneksi tänään auton editse laukkasi kettu, se oli terveen näköinen sentään tuuheine häntineen. Se kohta tiellä on kai yleinen ylityspaikka, nuokin eläimet näin samoilla kohdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkä kokoinen supi on? Siis mikä muu eläin siitä tulee mieleen koon suhteen? Kissa? Pieni koirarotu? Jonkin eläimen häntä toisen kropassa? Luonnontieteen alan kuvauksissa on mitat, mutta niiden perusteella on vaikea kuvitella.

      Täällä oli viime syksynä supeja. Näin kerran semmoisen ikkunasta ja ensin luulin, että otus oli kissa. Kun ehdin hakea rillit päähän, se oli jo menossa notkon pohjalle ja näin vain selkäpuolta. Kissa tuo ei ole, ajattelin kuitenkin heti. Kun paikallislehti sitten julkaisi kuvia supeista, yhdestä kapisestakin – yäk – tajusin minkä eläimen olin nähnyt.

      (Pääsin äsken selville, ettei maailmalla ei ole tapahtunut mitään pahempaa, joten yritän julkaista tämän vastauksen. Jos en inahdakaan blogissa, se johtuu tekniikan ongelmista. Apua on luvattu ensi viikolla. Toivottavasti tulee.)

      Poista
    2. Supi on ketun kokoinen ja näköinen, mutta matalajalkainen, samansorttinen puuhkahäntäkin. Niitä näkee usein kuolleena moottoritien reunoilla. Yhden olen löytänyt puutarhasta marjapuskien välistä kuolleena. Sillä oli viiltohaava lapojen kohdalla. Joku oli yrittänyt tappaa sen, mutta elukka oli päässyt vielä pakoon, ja haava osoittautunut vasta vähän ajan päästä kuolettavaksi. En uskaltanut kapin pelossa koskea raatoon, vaan nostin sen talikolla ruohokasan päälle kottikärryihin ja kävin kippaamassa metsään. Siellä saivat raadonsyöjät juhla-aterian. Tai naapurin koira. Olen kerran nähnyt Rontin laukkaavan pihan sivuitse kuollut supi suussa.

      Poista
    3. Kiitos! Nyt osaan kuvitella supin ja varmaan tunnistan sen, jos vielä tulee vastaan. Ja koiralla raato suussa, hyi olkoon. Tulee sitten nuoleksimaan ihmisiä.

      Poista