25.5.2016

Saa olla mikä on

Kaari Utrion lausunnot vanhuudesta ovat edelleen käypää tavaraa, vaikka haastattelu ilmestyi jo toista vuotta sitten.

Oikaisin sukulaisten uudelle sohvalle ja tutkin lehtipinon alta löytynyttä Eevaa. Vertailin tietysti Utrion kokemuksia omiini.

Utriolle vanheneminen on helpotus. Ei tarvitse enää kilpailla ulkonäöllä eikä työsaavutuksilla eikä sovitella puheitaan toisten mieliksi. Mummo saa olla ja sanoa.

Jo neljän-viidenkymmenen iässä kiinnitin yhä vähemmän huomiota ihmisten koohotukseen ja kukkoiluun.

Konnuuksia täytyi luonnollisesti pitää silmällä. Tuhoisankin juonittelun syy oli yleensä aika naurettava. Kieroilija ei välttämättä nähnyt omaa kuviotaan, joka selvisi pian, kun toimintaa katseli ulkopuolisena.

Nuori aikuinen haluaa aseman yhteisössä. Joku perää lisäksi korvausta siitä, mitä vaille kuvittelee elämässä jääneensä.

Vanha ihminen pääsee Utrion mukaan vapaaksi normeista, joita ei aiemmin ole tiedostanut.

Haastattelun luettuani fundeerasin, juoksenko yhä turhanpäiväisten juttujen perässä. Hyvin taidan olla irti projekteista ja tavoitteista. Saavutuksia ei ole koskaan ollutkaan.

Päässä kävi myös se, ettei saa mukautua ympäristön mielikuviin vanhuksista. Ei edes kuvaan eläkeläisistä pohjattomana rahanreikänä.

Lainaan Utrion suorat sanat loppukaneetiksi:
"– – eläkeläisistä puhutaan, kuin he olisivat hylkiöitä tai vaarallisia loisia. Se on kohtuutonta, ja sellainen loukkaa."
Kaari Utrion haastattelu "On kiva olla pieni, sitkeä mummo"
Eeva huhtikuu 2015 s. 14-18

2 kommenttia:

  1. Luin taannoin saman jutun kierrätyslehdestä. Utriolla on hyviä mielipiteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Ja Utrio tosiaan uskaltaa sanoa. Uskalsi kyllä nuorempanakin, ei sen puoleen.

      (Tekniikka tökki taas välillä, mutta yritän julkaista vastauksen ja palata vielä rusakkojuttuun. Tulee mieleen vanhat huonot ajat, kun netin käyttö oli aina vähän tällaista.)

      Poista