31.5.2016

Perunakoppa käteen

Räntää ruimi naamalle. Vai olivatko valkoiset hiutaleet silkkaa lunta?

Joka tapauksessa paleli. Kansakoulutytön kevätjuhlavarustus ei riittänyt: villatakki, lyhythihainen mekko, polvisukat ja pikkukengät.

Säästä huolimatta kotiväki ahersi perunapellolla.

Jätin todistuksen keittiön kaapin välikköön. Sana tarkoitti yläkaappien välissä olevia hyllyjä; alakaappeja oli kolme.

Kuoriuduin äkkiä juhlavaatteista ja kiskoin tilalle lämpimiä runttuja. Villasukat ja kumisaappaat tuntuivat mukavilta. Sitten lähdin muiden joukkoon perunamaalle.

Siemenperunat oli haettu kuopasta hyvissä ajoin ja idätetty saunassa.

Kevätjuhlaa edeltävänä päivänä peltoon oli ajettu vaot hevosella ja peruna-arralla. (Se oli yksinkertainen aura, jota ei käytetty muihin töihin.)

Koululla ollessani puiset laatikot oli kannettu pientareelle ja osa perunoista ladottu valmiiksi ämpäreihin ja pärekoreihin. Iso peruna oli halkaistu, jos siinä oli monta itua.

Astia mukaan vain ja tiputtelemaan siemeniä vakoon.

Lopuksi ajettiin hevosella ja arralla vakojen välistä. Silloin muodostui kapeita penkkejä, joihin perunat peittyivät.

Alakoululainen osasi kylvää perunat sopivan matkan päähän toisistaan, ja hänestä oli oikeasti apua.

Perunannosto ja muita lasten syystouhuja
Vanha maakellari

6 kommenttia:

  1. Meidän oli pakko lopettaa perunoiden kylväminen 90-luvulla, kun valkohäntäpeurat yleistyivät. Ne söivät parina kesänä perunanvarsista kaikki lehdet, niin että rangat vain jäivät törröttämään. Eihän silloin mitään mukuloita muodostu. Turhan työn tekeminen keljuunnutti niin, että siirryimme kaupan perunalaarille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutuilla maalaisilla on kasvimaita, mutta perunasta on taidettu luopua. Lapsuudenkodissani perunanviljely loppui, kun vanhemmat jäivät kahdestaan ja homma alkoi käydä liiaksi voimille.

      Peuratuhoista maalaiset eivät ole valittaneet. Paitsi että elukat pelottelevat rääkäisyillään ja kylvävät punkkeja maaston täyteen.

      Poista
  2. Lapsena lähdettiin keväällä aina liian kevyissä vaatteissa... Millaisesta kuopasta perunat haettiin? Säilytettiinkö niitä maakuopassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaa polvisukkiin kinuttiin jo vapuksi, oli ilma millainen tahansa. Blogimerkinnän kevätjuhlapäivä oli aamusta aurinkoinen, mutta juhlan aikana pilvistyi. Perunamaallekin oli varmaan lähdetty hyvässä uskossa. Muistan sen paikan alamäessä naapurin vajan kohdalla, missä valkoiset hiutaleet alkoivat pyöriä ilmassa.

      Kuoppa oli maakellari. Kirjoitan siitä erillisen jutun, sillä löysin valokuvan jo sortumaisillaan olevasta rakennuksesta.

      Poista
  3. Olen ajanut hevosta, kun perunamaahan vedetään vakoja, sillä auraa pitävän oli helpompi keskittyä auran pitämiseen suorassa linjassa, kun toinen piti ohjaksia eikä antanut hevosen oikaista liian aikaisin rivin päässä. Vähän toisella kymmenellä osasin ajaa myös haravakonetta. Joskus hevonen yritti purra käsivarteen (ei pahasti) kun se oli väsynyt ja nälkäinen työpäivän jälkeen. Tuttuja hommia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entisaikoina maalaislapsuus oli täynnä näitä juttuja, jotka olivat ihan oikeaa tekemistä, suorastaan työtä, ja toisaalta jänniä kuin harrastukset. Niin kuin nyt hevostyöt. Perunankylvö ja varsinkin -nosto tuntui välillä tylsältä ja raskaalta, mutta touhussa oltiin mukana pienestä pitäen.

      Ajoin haravakonetta yhtenä kesänä, mutta sitten allergia teki lopun heinätöistä. Kauraa ja ohraa nostin kyllä seipäälle joka syksy jo toisella kymmenellä. Luulen, että rippikouluikäiseltä tytöltä edellytettiin kiireaikoina ihan yleisesti täyttä naisen työpäivää.

      Poista