Aamulyhyet

Auringon ottamisen muisto tuntui pahimmalta jälkeenpäin. Tarkoitan sitä vaihetta, kun olin kuullut säteilyarvojen kohoamisesta, mutta mikään ei ollut varmaa ja tiedotuksen laatu epäilytti. Mitähän oikein tein sinä viikonloppuna? Merkityksettömät yksityiskohdat häviävät kolmessakymmenessä vuodessa. Syvennyin kai huushollin lisäksi korttiaskarteluun tai valokuviin. Rentouduin, unohdin työt ja kaiken muun. Tietysti sepustin kirjeitä. Niitä oli aina vähintään yksi kesken. Kauniilla ilmalla on pakko ulkoilla Omatunto kolkutti joka kerta, kun nostin katseeni ikkunaan ja näin upean sään. Todella synti nyhrätä sisällä. Kello oli kaksi tai enemmän, kun vihdoin raahauduin takapihalle nauttimaan keväisestä sunnuntaipäivästä. Sininen taivas himersi aavistuksen utuisena. Ei ketään missään. Naapurien pihat olivat autioita. Ulkoilunsa suorittaneet kunnialliset tyypit istuivat jo ruokapöydän ääressä tai makasivat sohvalla. Oli ihan kuin...

Kaupunkilainen erehtyy muuttamaan maalle. Pian ahistaa. Ei kartanoita, ei järvellä soutelua eikä tyttöä kukkivalla niityllä, vaan synkkä kuusikko ja hiljaisuus. On pakko päästä jonnekin: "– – hän menisi mihin tahansa, missä olisi joku ihminen, pelaisi vaikka pajatsoa linja-autoasemalla mustalaisten joukossa." Hi hi. Maaseudun rauha ja entisajan viihdetarjonta. Nauroin Eeva Joenpellon romaanin lähtötilanteelle. Muutaman sivun jälkeen Avoin, hellä ja katumaton   sitten tökkäsi. Peltisepän hämärät bisnekset aktivoivat Otto-syndroomani   eli kirjojen vieromisen. Alun perin halusin lukea nimenomaan toisten päähenkilöiden tarinan, joten selailin vielä. Kirjailija nappasi Heikki ja Hertta Sarenin ja heidän miljöönsä Sammatista. Esikuvina olivat Paavo Lietzén ja hänen sisarensa Hanni sekä Oinoon talo: maalaisantiikkia, kissoja, omiin oloihin käpertyvää elämää. ...

Kun jokin vaiva iskee, etsin apua koululääketieteen piiristä enkä kansanlääkinnästä, koska aiemmin kuoltiin sairauksiin, joihin nykyään on tehokkaita parannuskeinoja. Keuhkotautiset esimerkiksi turvautuivat uuteen keksintöön, antibiootteihin. Ajattelen myös sitä, ettei yrttiteetä juodessa voi tietää, onko mukillisessa 2 vai 20 vai 200 yksikköä vaikuttavaa ainetta. Otan mieluummin pillerin, jonka ainekset on mitattu. Valitettavasti kuitenkin ehta huuhaa tunkeutuu julkiseen terveydenhoitoon. Tajusin sen, kun istuin hoitajan luona entisillä kotikulmillani. En muista, kuinka päädyttiin siihen, että hoitaja vilkaisi tietojani ja totesi, etten voi tehdä niin kuin sanoin tehneeni, koska horoskooppimerkissäni syntyneet eivät toimi niin. Mitä hiton tekoa horoskoopeilla oli asiallisessa asiassa? Olin sitä paitsi pitänyt tapanani sellaista, minkä tähdet estivät. Vieläkin käy epäilys mielessä, kun t...

Teemat alkavat voimistua romaani romaanilta: vahvat toimeliaat naiset, heikot väistyvät miehet, sisarkateus ja epäoikeudenmukainen perinnönjako. Näin Eeva Joenpellon elämäkerturi Helena Ruuska tiivistää teoksessaan Eeva Joenpelto – elämän kirjailija   ne asiat, jotka askarruttivat Joenpeltoa kautta vuosien. Lukijan mielessä vilkkuu kirjailijan traumaattinen lapsuus uran pontimena ja se, että isän tyttöjen sanotaan kirjoittavan. Naisen elämä, paljon surua Joenpellon omien sanojen mukaan hänen kirjansa olivat "onnettomuuksien metamorfooseja". Pikku Eeva oli yksinäinen, sillä kylältä ei löytynyt ikätovereita. Vanhempi veli Erkki oli äidille kaikki kaikessa. Kun Erkki kaatui Jatkosodassa, äiti totesi aikuistuvalle tyttärelleen: "Kunpa se olisit ollut sinä." Onnettomuuksia riitti: hylätyksi tuleminen ja avioeron häpeä, esikoispojan itsemurha alle kolmikymppisenä, juuri neljäkymmentä täyttäneen toisen pojan syöpäkuolema. Jotta sel...