Aamulyhyet

Jörn Donner elää tavallista vireän kahdeksankymppisen elämää, johon tilastot heittävät kuoleman varjon. Arki tarkoittaa kampelaa, siikaa ynnä muuta kalaa. Paitojen viemistä pesulaan ja noutoa sieltä. Parturissa käyntiä. Kaikkia niitä huoltotoimia, joihin ihmisen aika menee. Ja putkiremonttia. Vanhuus ei tule yksin, vaikka joskus on yksinäistä. Unettomuus, selkäsärky, heikentyvä kuulo, keuhkoahtauma, räkätaudit, vatsavaivat ja yleinen väsymys käyvät kimppuun. Pääkin lakkoilee – sanat katoavat. Epätavallista on työnteko: kansanedustajan pesti, käsikirjoitukset, jopa elokuva. Harva Donnerin ikäinen lukeekaan yhtä paljon. Tai matkustaa. Ei niin tavallista on myös konkreettinen, heti uhkaava kuoleman varjo: epäily uudesta keuhkosyövästä, sairauden toteaminen yksityisessä syöpäsairaalassa ja sädehoito julkisella puolella. Näistä kertoo päiväkirjateos   Pikku Mammutti , jonka luin ennen kuin menin viikko sitten Helsingin kirjam...

Taivaan kivenmurikka yllättää, kun sen näkee elementtitalojen välissä. Silmä on tottunut kylämaisemaan. Kohtaamisia alkaa odottaa: uusi kapea kihlasormuskuu, simassa lionnut sitruunanlohko, keltainen kiekko metsän mustalla sahanterällä, juuston kuiva viimeinen neljännes. Maitokuuta ei muista, mutta sitten se ilmaantuu taas aseman päälle. Näitkö eilisen punertavan jättipallon iltahämärässä? Ensin en uskonut sitä Kuuksi, kun katsoin taivaanrantaa junan ikkunasta Kalasataman kohdalla.

Matkustajat saavat puhua julkisissa kulkuneuvoissa mitä kieltä vain. Tästä kannasta en luovu. Eräs mies taas ei sietänyt ulkomaalaisia. Metrossa oli vieraskielinen porukka, joka jutteli vilkkaasti. Huivipää isoäiti hihkui käytävän toiselta puolelta, ja vähän ärsyyntyneenä arvailin hänen kotimaataan. Suurin osa seurueesta jäi pian pois junasta. Isoäiti ja vieressäni istuva nainen jatkoivat matkaa. He puhelivat keskenään, mutta ystävien lähdettyä äänitaso pysyi kohtuullisena. Vastapäätä istahti uusi matkustaja: vihainen mies, joka alkoi huutaa, että on puhuttava suomea. – Maassa maan tavalla, hän perusteli. Yleensä en puutu tällaiseen, koska lähiö pysyy lähiönä, vaikka räyhäisin metrossa joka päivä. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että hyväksyn kielirajoituksen, jos en avaa sanaista arkkuani. – Hei, täällä saa puhua mitä kieltä vaan, kailotin mesomisen yli. – Jätä ihmiset rauhaan! Seuraavan välikön nuori suomalaisnainen antoi sivustatukea ja il...

Entisajan kvartaalin tulostavoitteeseen pyrittiin niska limassa. Mikkelinpäivänä piti olla "nauriit kuopassa ja akat pirtissä, vanha akka uunin päällä". Juureksetkin oli toisin sanoen korjattu ja naiset siirtyivät peltotöistä rukin ääreen. Muori lämmitteli uuninpankolla. Markkinoilla käytiin tietysti, samoin kirkossa ja tansseissa. Elämä tuntui hetken keveältä, kun varastot olivat täynnä ruokaa.