Lähiöni on kasvihullun paratiisi. Elämänpinnoja ropisee, vaikka kulkisi jalkakäytäviä pitkin ja tölläisi rikkaruohoja.
Nyt on ruusujen ja mataroiden aika. Kävelen eri reittiä kuin tavallisesti, koska haluan nauttia tarhakurtturuusujen tuoksuista. Ratapenkan vaaleaa vaahtoa epäilen paimenmataraksi, ja seassa törröttää ilahduttavan paljon ukontulikukkaa.
Entinen kotiseutunikin oli kasvistajan aarreaitta. Kun menin ulos, jalat lähtivät viemään kohti Humallahden kallioita ja Seurasaarta. Siellä riitti erikoisuuksia: muinaistulokkaita, kukkapenkistä karanneita seikkailijoita, purettujen huviloiden orpoja, joku merenrannan suolansietäjä.
Seurasaarentien varresta löytyi valkokukkainen putkikasvi. On siinä isommat laitakukat ... etelänukonputki, kulkeutunut saksalaisten sotahevosten rehuissa 1944. Vai tuliko jo 1918?
Olisivat jääneet hypistelemättä, jos olisin tiennyt, että ukonputkissa on samoja aineita kuin niiden roistosukulaisissa jättiputkissa. Herkkäihoinen saa jopa rakkuloita, kun altistuu ukonputkelle.
Uusilla asuinsijoillani myös jotkut kasvit ovat tulleet maahan hiljattain. Toisaalta muinaishistoria rehottaa, samoin kartanopuutarhojen perintö. Lisäksi täydennysrakentaminen availee mullan siemenpankkia, joten yllätyksiä on luvassa.
Parkkipaikan laidalla erottuu savikan ja muiden joutolaisten takaa keltaista ... hm ... noilla lehdillä pakko olla unkarinpernaruoho. Hauska tapaus, vaikka onkin kooltaan vaatimaton aavikkokierijä, tumbleweed.
Ja mitähän savikoita nuo ovat? Näyttävät jauhosavikoilta, mutta...
Saanko esitellä?
Muotiruokaa: jauhosavikka
Paimenmatara sukulaisineen
Tulikukkia ja syyläjuuria
Ukonputki, jättiputket ynnä muut
Unkarinpernaruoho ja sen laaja heimo
Seurasaari on paitsi museo myös kävelijälle sopiva kohde: rantoja pitkin saaren ympäri tulee ihan hyvä lenkki.
Nyt on ruusujen ja mataroiden aika. Kävelen eri reittiä kuin tavallisesti, koska haluan nauttia tarhakurtturuusujen tuoksuista. Ratapenkan vaaleaa vaahtoa epäilen paimenmataraksi, ja seassa törröttää ilahduttavan paljon ukontulikukkaa.
Entinen kotiseutunikin oli kasvistajan aarreaitta. Kun menin ulos, jalat lähtivät viemään kohti Humallahden kallioita ja Seurasaarta. Siellä riitti erikoisuuksia: muinaistulokkaita, kukkapenkistä karanneita seikkailijoita, purettujen huviloiden orpoja, joku merenrannan suolansietäjä.
Seurasaarentien varresta löytyi valkokukkainen putkikasvi. On siinä isommat laitakukat ... etelänukonputki, kulkeutunut saksalaisten sotahevosten rehuissa 1944. Vai tuliko jo 1918?
Olisivat jääneet hypistelemättä, jos olisin tiennyt, että ukonputkissa on samoja aineita kuin niiden roistosukulaisissa jättiputkissa. Herkkäihoinen saa jopa rakkuloita, kun altistuu ukonputkelle.
Uusilla asuinsijoillani myös jotkut kasvit ovat tulleet maahan hiljattain. Toisaalta muinaishistoria rehottaa, samoin kartanopuutarhojen perintö. Lisäksi täydennysrakentaminen availee mullan siemenpankkia, joten yllätyksiä on luvassa.
Parkkipaikan laidalla erottuu savikan ja muiden joutolaisten takaa keltaista ... hm ... noilla lehdillä pakko olla unkarinpernaruoho. Hauska tapaus, vaikka onkin kooltaan vaatimaton aavikkokierijä, tumbleweed.
Ja mitähän savikoita nuo ovat? Näyttävät jauhosavikoilta, mutta...
Saanko esitellä?
Muotiruokaa: jauhosavikka
Paimenmatara sukulaisineen
Tulikukkia ja syyläjuuria
Ukonputki, jättiputket ynnä muut
Unkarinpernaruoho ja sen laaja heimo
Seurasaari on paitsi museo myös kävelijälle sopiva kohde: rantoja pitkin saaren ympäri tulee ihan hyvä lenkki.
Ihailtavat kasviopin tiedot sinulla! Tekee mieleni kertoa oma kukkayllärini tältä kesältä. Kun kävin (kerrostalon) "perunakellarissa" löysin unohdetun kukkaruukun, josta pisti esiin kalpea taimi. Amaryllis lähti liikkeelle viileässä ja pilkkopimeässä niin, että siinä nousi pienet lehdet, 15 cm kukkavana ja sen päässä litteä nuppu. Keikutin ruukun välittömästi parvekkeelle. Nyt, parin viikon päästä, siinä on aukeamassa neljän kukan rypäs. Onkos nyt tullut joulu kesän keskelle...
VastaaPoistaVoi että, hieno amaryllis keskellä kesää! Luulisi, että näillä ilmoilla kukat kestävät pitkään.
PoistaHarrastin kasveja jo koululaisena. Maallahan niitä riitti, ja opettaja oli hiljaisella tavallaan niin innostunut alastaan, että herätti oppilaissa kiinnostuksen. Kasvit valikoituivat kohteeksi pakollisen herbaarion myötä. Töölössä asuessani löysin kasvit uudelleen ja ravasin pitkin rantoja 10 vuotta. Lähiössä harrastus on taantunut, mutta jotain sentään muistan vielä.
Kesä on Keski-Suomen perukoilla ollut niin kylmä ettei edes rikkaruohot ole kasvaneet kasvimaalla, saati sitten herkkä ranskalainen pitkäpapu. Laitoin pari vuotta sitten punahierakan jämät (kaupasta ostettu yrttiruukku) kukkapenkkiin. Se on kestänyt talvet ja kylmyyden. Nyt joku Marttojen sivuilla pelottelee että sillä on kaikki mahdollisuudet muodostua haitalliseksi vieraslajiksi! Niin ja tiedoksi että punahierakka on hienommalta nimeltään kaupan tiskissä viinisuolaheinä. Ajattelin että se olisi amaranttisukua mutta eipä taida olla.
VastaaPoistaViinisuolaheinällä on epäilemättä suuremmat kaupalliset mahdollisuudet kuin punahierakalla. :) Sitkeä sissi, kun on pärjännyt talvien yli. Niin pohjoisessa on varmaan ollut lunta suojaamassa. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä torjumaan leviäviä kasvustoja!
PoistaKylmää ja märkää on. Vienanmeren kosteus ropisee ikkunapeltiin...
Mukavaa kun olit laittanut pernaruohot ja syyläjuuret yhden klikkauksen päähän, ei tarvinnut itse etsiä. Perna... syylä... Kuka näitä kasvien nimiä oikein keksii?
PoistaUsein kalevalanaikuiset ukot ja akat, jos saa sanoa epätieteellisesti. Lönnrot oli innostunut kasvitieteestä ja keräsi nimiä + kehitti niitä ja myös terminologiaa kuten suikea, puikea, sepivä, nyhälaitainen, lanttopäinen...
PoistaKun on perna tai syylä tai muu ruumiinosa / tauti, kasvia on käytetty lääkkeenä. Toinen mahdollisuus on se, että kasvin jokin osa muistutti anatomista yksityiskohtaa: mulkkuheinä-tyyppisiä kansanomaisia nimiä on paljon.
Linkitän mieluusti, kun sellainen ylellisyys on internetissä mahdollista ja joku on koonnut pätevän tietokannan kuvineen. Luontoportti.com on yksi parhaita verkkolöytöjäni.
Tänä kesänä luonto tarkoittaa palelemista kastumista ja hirveitä määriä hyttysiä. :(
VastaaPoistaHyttyset olin kokonaan unohtanut. Maalaiset eivät ole valittaneet, mutta varmaan niitä riittää joka puolella.
PoistaTäällä Hämeenlinnan liepeillä ei ole hyttysiä lainkaan. Hyvä jos olen pari kappaletta tähän mennessä bongannut. Sen sijaan mäkäräisiä on ollut paljon, samoin kolmena hellepäivänä äkäisiä paarmoja. Nyt nekin ovat kadonneet koleuden takia. Kasvimaakin on saanut olla aika rauhassa tuholaisilta. Mukavaa kun voi tehdä ulkotöitä ilman että itikat ovat tökkimässä imukärsäänsä tai leikkureitaan iholle.
VastaaPoistaHyttysriesa on tainnut olla paikallisen ja ajoittainen. Alkukesän kovat tuulet ovat myös kurittaneet piikkikärsiä. Kun isot oksat heiluvat, ei hyttynen pärjää. Muistan kakarasta asti, että iltauinnille mennessä nilkat olivat keskikesällä hetkessä mäkäräisiä mustanaan. Ja sitten kutisi, vaikka liotti itseään kuinka pitkään.
Poista