Kommentoijan inspiroimia muisteluja uskonnosta
ja toisen kulttuurin kohtaamisesta:
Kun olin lapsi ja nuori, suomalainen kouluopetus eli vielä kristillisen yhtenäiskulttuurin aikaa. Oli itsestään selvää, että pidettiin aamuhartaus, opeteltiin ulkoa virsiä ja mentiin kinkereille. Ymmärsimme kuitenkin jo kansakoulussa, että voi uskoa tai olla uskomatta.
Erilaista uskomisen tapaa edustivat helluntalaiset – paikkakunnalla sana lausuttiin näin. Ateistejakin löytyi, ja jotkut miehet esittivät äänekkäitä kirkonvastaisia mielipiteitä.
Erottelut olivat tiedossa, mutta vain aikuiset kiinnittivät niihin huomiota. Koululaiset ystävystyivät ja rakastuivat oman päänsä mukaan. Rippikoulu opetti sitten teoriapuolen: toisen vakaumusta kuului kunnioittaa.
Mustalaiset leiriytyivät kansakoulun lähelle sillan pieleen. Kotimatkalla tarkkailimme vaivihkaa nuotiota ja erikoisia vaatteita. Hevosesta vähät välitimme, sillä niitä oli joka talossa, meilläkin. Emme kehdanneet mennä kahvittelijoiden välistä oikopolulle, vaan kiersimme hiekkatien kautta.
Sana romani on uudempi luomus, eikä mustalainen ollut haukkumanimi. Se tarkoitti kansaa samalla tavoin kuin vaikka ruotsalainen.
Keskikouluaikoina samettihameinen vanha nainen kävi linja-autoasemalla pyytämässä, että joku koululaisista kirjoittaisi hänen puolestaan kirjeen. Osuin kerran ihan viereen ja sain naiselta paperin ja kuoren. Kynän etsin omasta laukustani ennen kuin rupesin töihin sanelun mukaan.
Arvelin, että naisen näkö tai sitten luku- ja kirjoitustaito oli huono. Kenen tahansa mummolla olisi voinut olla samoja ongelmia. Toisaalta isänäiti, kiertokoulun ja rippikoulun käynyt, tilasi sanomalehteä ja Viikkoa jonka hienoja valokuvia katselin mielelläni.
Tällaisilla maalaiseväillä lähdimme kansainväliseen opiskelijaelämään, jossa aatteet kuohuivat.
ja toisen kulttuurin kohtaamisesta:
Kun olin lapsi ja nuori, suomalainen kouluopetus eli vielä kristillisen yhtenäiskulttuurin aikaa. Oli itsestään selvää, että pidettiin aamuhartaus, opeteltiin ulkoa virsiä ja mentiin kinkereille. Ymmärsimme kuitenkin jo kansakoulussa, että voi uskoa tai olla uskomatta.
Erilaista uskomisen tapaa edustivat helluntalaiset – paikkakunnalla sana lausuttiin näin. Ateistejakin löytyi, ja jotkut miehet esittivät äänekkäitä kirkonvastaisia mielipiteitä.
Erottelut olivat tiedossa, mutta vain aikuiset kiinnittivät niihin huomiota. Koululaiset ystävystyivät ja rakastuivat oman päänsä mukaan. Rippikoulu opetti sitten teoriapuolen: toisen vakaumusta kuului kunnioittaa.
Mustalaiset leiriytyivät kansakoulun lähelle sillan pieleen. Kotimatkalla tarkkailimme vaivihkaa nuotiota ja erikoisia vaatteita. Hevosesta vähät välitimme, sillä niitä oli joka talossa, meilläkin. Emme kehdanneet mennä kahvittelijoiden välistä oikopolulle, vaan kiersimme hiekkatien kautta.
Sana romani on uudempi luomus, eikä mustalainen ollut haukkumanimi. Se tarkoitti kansaa samalla tavoin kuin vaikka ruotsalainen.
Keskikouluaikoina samettihameinen vanha nainen kävi linja-autoasemalla pyytämässä, että joku koululaisista kirjoittaisi hänen puolestaan kirjeen. Osuin kerran ihan viereen ja sain naiselta paperin ja kuoren. Kynän etsin omasta laukustani ennen kuin rupesin töihin sanelun mukaan.
Arvelin, että naisen näkö tai sitten luku- ja kirjoitustaito oli huono. Kenen tahansa mummolla olisi voinut olla samoja ongelmia. Toisaalta isänäiti, kiertokoulun ja rippikoulun käynyt, tilasi sanomalehteä ja Viikkoa jonka hienoja valokuvia katselin mielelläni.
Tällaisilla maalaiseväillä lähdimme kansainväliseen opiskelijaelämään, jossa aatteet kuohuivat.
Tuosta tulee mieleen myös se kuinka oman kouluajan kirjassa neekeri oli neekeri, musta tarkoitti vain väriä. Siltipä oli opetteleminen ettei sano niinkun lapsena oppi. Samanikäisten kanssa on tästä puhuttu ja kaikki ollaan sitä mieltä ettei se meidän mielessämme ole haukkumanimi. Mutta toki on opeteltu korrektiin ilmaisuun.
VastaaPoistaNeekeri oli lapsuudessa ihan normaali sana. Esimerkiksi neekerinukke oli kunniallinen lelu. Yhdellä koulukaverilla oli sellainen. Oikea nukke, ei maskotti niin kuin se Vinkki, jonka sain joululahjaksi.
Poista