10.5.2015

Nämä meidän uskontomme

Yksi edellisen merkinnän kommenteista viittasi uskontoon.

Tavallisen suomalaisen mieleen tulee uskonnosta puhuttaessa luterilainen kirkko ja varsinkin ne, joita sanotaan uskovaisiksi.

Ulkopuolinen näkee kirkon, joka yrittää miellyttää kaikkia, koska pelkää jäsenmäärän romahdusta. Nykyajan pakanaksi esittäytyvä mies tuumii, että kirkolta puuttuu selkäranka. – Tämä nykyajan pakana on uskonnoton.

Herätysliikkeissä ja muissa sisäpiireissä korostetaan tavattomasti yksilön aktiivisuutta. Suomalaiseen kulttuuriin syntynyttä ja lapsena kastettua ihmistä moititaan liian helposti nimikristityksi.

Seuraava mielleyhtymä on usein muslimi, joka asuu naapurissa tai on samassa työpaikassa.

Päinvastoin kuin vaikka perusluterilaisen uskonto, islam nähdään myös osana etnisen ryhmän kulttuuria. Sen poliittiset yhteydet ovat jatkuvasti esillä uutistapahtumissa.

Kyllä, kyllä. Yksinkertaistettua. Jostain on silti aloitettava.

Uskonnon pohtimisesta näyttää syntyvän enemmän tekstiä kuin arvasin, joten noudatan perinteitä ja bloggaan aiheesta muutamana sunnuntaina. Käsittelen lisäksi muita aatteita, joiden nousut ja tuhot ovat sivunneet elämää.

Nyt vain loppukevennys – olisiko totta toinen puoli?

Nuori tietotekniikan opiskelija oli lukenut uskontotiedettä yliopistossa. Hänellä oli tapana julistaa: "Mäkkiläisyys on uskonto!"

Applen Mac-laitteiden omistajat pitivät itseään hienompana väkenä, ja ärsyyntynyt kurssikaverini antoi ymmärtää, että snobbaileva harrastus täytti uskonnon tunnusmerkit.

4 kommenttia:

  1. Asiaa. Keskustelua tarvitaan, sillä hymistely ja epäkohdista vaikeneminen aiheuttavat kaameaa jälkeä, vrt. lestadiolaisnaisten synnytyspakko. Kirkossa ja kupungissa oli viime viikolla mahtava juttu ex-muslimista, joka sanoi, että hänen siirtymsensä pois islamista on hengenvaarallinen juttu. Hän peräänkuulutti oikeutta kaikille puhua vaaroista, joita jotkin uskonnontulkinnat voivat aiheuttaa. Täällä kulkee värvääjiä, jotka yrittävät pakottaa muslimipoikia ISIS:in riveihin. Jos asioista ei saa puhua niiden oikeilla nimillä, voi tulevaisuutemme olla tosi kurja - päättömänä on vaikea elää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin myötätuntoisena sen jutun ex-muslimista. Lähiössäkin huomaa monenlaista, mutta yksityiskohdat jääkööt, ettei kenellekään tule vaikeuksia.

      Yleensä kyllä unohdan ajatella ihmisten etnistä tai uskonnollista taustaa. Usein sen näkee, mutta kiinnitän huomiota suunnilleen saman verran kuin pohjalaiseen tai savolaiseen korostukseen suomalaisen puheessa.

      Ehdin työssäni nähdä monen muslimipojan kasvavan pikku vesselistä miehuuden kynnykselle. Tuntuu vaikealta ajatella, että joku pojista kokisi sodan kauhut. Vaurioitta sieltä ei kukaan palaa, vaikka henkiin jäisikin.

      Minulla oli jonkin aikaa somali työtoverina, ja kerroin hänelle, että isäni ei koskaan puhunut sotakokemuksistaan. Työtoveri sanoi, että hänen setänsä on ollut sodassa - eikä koskaan puhu siitä.

      Poista
    2. Jos asioista puhuu niiden oikeilla nimillä, saa heti leiman otsaansa suvaitsevaistolta.

      Poista
    3. Leimakirveet tosiaan heiluvat ja tarkoitus on että leimikko myös kaadetaan. :) Suvaitsevaisto ei muuten suvaitse sitä että joku osoittaa kiinnostusta uskontoon tai peräti astuu kirkon ovesta sisään. Aletaan epäillä jopa mielenterveyttä. Luulin että se oli jo ohitettu kanta mutta ei kuulemma.

      Poista