Kommentoijan innoittama aatteiden tarkastelu jatkuu. Vuorossa on uuvuttavan poliittinen 1970-luku. Opiskelijaelämän piti olla iloista, mutta tuntui, että ankea vasemmistolaskeuma peitti kaiken.
Kokonaisen talven asuin kimppakämpässä, jossa silmät osuivat ensimmäiseksi metrin korkuiseen Leniniin tykinlavetilla. Juliste oli ruma, suorastaan puistattava. Jo sen katseleminen olisi riittänyt vieroittamaan agitaatiosta ja propagandasta loppuiäksi.
Tiedonantajaa ja muuta aatteen lehdykkää ojennettiin kuitenkin joka nurkalla. Innokkaimmat käännyttäjät pyrkivät materiaalin jakelun lisäksi poliittisiin keskusteluihin. Fiksu kiersi toista kautta, jos ei välittänyt ottaa kantaa yliopiston hallinnon uudistamiseen.
Tilaisuuksiin lähtemistä vastustin niin sinnikkäästi, että himoaktivistikin luovutti. Sopiva hämyimago auttoi: flower power -kissa seinällä ja pitkät helmat antoivat ymmärtää, ettei tyypistä sukeutuisi käyttökelpoista kulttuurikommaria.
Loputtomat oppiriidat tympivät niin, että politiikka alkoi vaikuttaa turhanpäiväiseltä vouhotukselta. Toimintaa leimasi ahdasmielisyys, ja kaljallakin vain tiedostettiin.
Kokonaisen talven asuin kimppakämpässä, jossa silmät osuivat ensimmäiseksi metrin korkuiseen Leniniin tykinlavetilla. Juliste oli ruma, suorastaan puistattava. Jo sen katseleminen olisi riittänyt vieroittamaan agitaatiosta ja propagandasta loppuiäksi.
Tiedonantajaa ja muuta aatteen lehdykkää ojennettiin kuitenkin joka nurkalla. Innokkaimmat käännyttäjät pyrkivät materiaalin jakelun lisäksi poliittisiin keskusteluihin. Fiksu kiersi toista kautta, jos ei välittänyt ottaa kantaa yliopiston hallinnon uudistamiseen.
Tilaisuuksiin lähtemistä vastustin niin sinnikkäästi, että himoaktivistikin luovutti. Sopiva hämyimago auttoi: flower power -kissa seinällä ja pitkät helmat antoivat ymmärtää, ettei tyypistä sukeutuisi käyttökelpoista kulttuurikommaria.
Loputtomat oppiriidat tympivät niin, että politiikka alkoi vaikuttaa turhanpäiväiseltä vouhotukselta. Toimintaa leimasi ahdasmielisyys, ja kaljallakin vain tiedostettiin.
70-luvulla vallitsi tosiaankin vain yksi poliittinen totuus, ja jos et sitä kannattanut, oli paras pitää suu tukossa. Mutta oli 70-luvussa kivojakin puolia kuten musiikki ja vaatteet. Muistan sen karsean oranssin yhdistettynä ruskeaan...
VastaaPoistaOlen luonnostellut postausta 70-luvun kääntöpuolesta ja aion julkaista sen ensi sunnuntaina. (Nämä aatteiden tarkastelut lähtivät liikkeelle uskonnosta, joten pyhäpäivä tuntuu sopivan perinteiseltä.)
PoistaAsuin yliopiston lähellä asuntolassa, ja siinä ympäristössä poliittiseen toimintaan törmäsi kaiken aikaa. Kyllästyin, kun lappua tuputettiin, vaikka menin vain hakemaan patakanaa ruokakaupasta tai seminaarikirjastoon tarkistamaan, mistä jokin sana juonsi juurensa.
Satuin eilen näkemään uusimman Pirkka-lehden, ja sen kansikuva toi mieleen poliittisen vuosikymmenen miellyttävämmät puolet. Kuvan parilla on sen ajan hiukset ja vaatteet. Linkit eivät toimi kommenteissa, joten postaan Agitpropin jälkikirjoituksen. :)
Patakanaa?
PoistaKana, jonka ura munintapuolella on päättynyt ja josta tehdään seuraavaksi ruokaa. Löytyy pakastealtaasta. Niitä saa taas, koska aasialainen rouva kysyi marketissa viime viikolla, oliko hänen löytämänsä tuote oikea. Joku oli kirjoittanut kauppalappuun suomeksi "kokonainen kana".
PoistaOpiskeluaikoina jätin kanan paistumaan yhteiskeittiön uuniin, kun lähdin luennolle tai ratsastustunnille. Siihen aikaan oltiin rehellisempiä kuin nykyään, sillä kanaani ei koskaan sosialisoitu, vaikka herkullinen tuoksu leijaili käytävässä.