Siirry pääsisältöön

Kerro, kerro, kuva!

Silmäni eksyivät mustavalkoiseen valokuvaan, kun piti tarkistaa kirjasta pari tietoa. Kuva oli ihan tavallinen: etu- ja taka-alalla metsää, keskellä lampi ja rantaviivalla kaksi miestä. Herrat oli ehkä ikuistettu lehteä varten, mutta otos tuntui retkimuistoksi näpätyltä.

Mutkaton tyyli sai katseen pysähtymään kuvaan, joka viipyi ajatuksissa monta päivää. Näppäilykuvatkin alkoivat tuntua arvokkailta dokumenteilta, sillä niihin tallentuu ajan henkeä.

Mieleen palautui kohta 40 vuotta vanha joulusarja:
  • Isäntä saunapäädyn ovella kuusen kanssa.
  • Emäntä kykkii tarkkana sähkölieden uunin edessä.
  • Valmiit pullat lähikuvassa.
  • Emäntä pesee lattiaa sinipiialla.
  • Tyttärellä ja vävyllä pienempi kuusi Ladan peräkontissa.
  • Lahjojen jaosta tavanomaisia kuvia.
  • Hieno laukaus isännästä ja emännästä torkuilla joulupäivänä – gobeliini ja pikkupöytä mukana.
Siihen aikaan 36 ruutua yksistä juhlista tuntui paljolta, ja kuville kertyi hintaa.

Digiaikana voi tallentaa huoletta sekä poseeraukset että toiminnan. Muistikortin täysi kertomuksia, jotka näyttävät tekemisen ja ympäristöä, on vuosikymmenien kuluttua aarre. Millaisella autolla oltiinkaan liikkeellä jouluna 2014?

Kommentit

  1. MIkä on valokuvaamisessa dokumentaation vastakohta? Taidekuvako? Mikä erottaa dokumentaation ja taiteen? Valokuvapiirin kokoontumisissa joskus muinoin tuli jotenkin esille tunne, että kuvaamisen olisi oltava jotain "parempaa" kuin dokumentaatiota.
    No muutaman ajan kuluttua totesin, että puuhatkoot pienessä piirissä ihan keskenään - minä jatkan dokumentaation harrastamista vapaalla ajatuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula Laaksonen14.12.14

      Muinoin yksi kesätoimittaja määritteli lehtikuvan kuvaksi, jossa on tarkennus kohdallaan. Vilkaisi sitten kasaa avustajien lähettämiä kuvia ja totesi happamana, että aika monella tyypeistä oli taiteellista potentiaalia. Kesäkundilla oli hyvästä syystä huono päivä, mutta hänen lehtikuvansa voisi käydä myös dokumentin määritelmästä, jos porukka rupeaa kovin tärkeäksi ja taiteelliseksi.

      Poista
    2. Pää jäi miettimään kuvailmaisua, visuaalisen lahjakkuuden vaikutusta perhekuviin jne. Lyttään edelleen tuon yhdenlaisen asenteen, jota esiintyy myös sanataiteilijoilla ja muilla käsityöläisillä. Sitä paitsi myös dokumenttikuvaus voi "olla parempaa". Kiistelin aikoinani todellisuuden kaunistelusta sommittelulla ym. Aihetta pitää joskus kehitellä uudeksi postaukseksi. Mutta nyt verotoimiston aukioloajat ja sitten tielle.

      Poista
  2. Löysin vuosi sitten vanhan albumin, johon olin tallettanut kuvia linja-autoretkeltä Lappiin ja Hammerfestiin joskus 70-luvulla. Värikuvat olivat haalistuneita, kohteet välillä vähän vinksallaan, objektiivin laatu sitä sun tätä, mutta kyllä ne kuvat vain koskettivat tunteita ja toivat rysäyksellä mieleen kaiken retkellä koetun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun albumeilleni kävi hullusti, kun parkkeerasin ne hetkeksi varastokoppiin suojaan remonttipölyltä. En ole perehtynyt alaan, mutta epäilen naapurin kotiviinin / kiljun räjähtäneen. Töhnä ja haju olivat ällöttäviä, ja naapuri oli siivonnut koppinsa huolellisesti. :) Nyt vaatekaapin ylähyllylle työnnetty paksu negatiivikansio vaivaa. Pitäisi ruveta istumaan kirjaston skannerin ääressä. Osan kuvista haluaisin albumeihin / kuvakirjoihin, että niitä voisi katsella helposti. Mahtaisinko jaksaa skräpätä?

      Poista

Lähetä kommentti